Suloista ristiinkävelemistä

Eilen kello 11.50 lähdettiin Nemon kanssa eläinlääkäriin. Vastaanottotyttö kyseli kiltisti nimeä ja ikää ja vakuutteli, että leikkaus on poikakissoille niin iisi juttu, että siitä toipuu aika nopeasti. En ollut ihan vakuuttunut tästä, kun on kuitenkin lukenut kaikkia kauhutarinoita. Ennen Nemoa hoitotäti toi edelliselle asiakkaalle juuri leikatun tyttökissan ja tämä kissa näytti kyllä niin surkealta kieli ulkona ja silmät vähän auki.

No, eipä siinä muu auttanut kuin antaa Nemo lääkärin käsiin. Ei meinannut lääkäri punnita Nemoa, mutta minä tietysti sanoin, että pitäisi varmaan punnita tämä kissa. Olin juuri edellisellä viikolla kuullut jutun siitä, kuinka yhdelle kissalle oli annettu liikaa nukutusainetta ja kissa oli pari vuorokautta ihan horroksessa. Eipä tuo punnitus tosin tainnut enää annettavan lääkkeen määrään vaikuttaa. Nemo sai rauhoittavaa ja mulle sanottiin, että palaapa puolen tunnin päästä. Yhyy, Nemo piti jättää yksin ja minä kulutin puoli tuntia kävellen ympyrää.

Kun palasin, Nemo oli laitettu takaisin koppaan. Siinä se nukkui kieli lerpattaen ulkona suusta, lämpöpeite päällään. Nemo näytti niin surkealta.

Kotona nostin Nemon kylpyhuoneeseen lämpimälle alustalle pyyhe ympärillä. Kävin aina välillä katsomassa, mitä kylppäriin kuuluu ja reilun parin tunnin kuluttua leikkauksesta Nemo jo yritti lähteä liikkeelle. Ei oikein tuo käveleminen onnistunut. Ristiaskel, horjahdus, toinen askel, kellahdus kyljelleen. Mutta ei kun uudelleen ylös. Täytyy sanoa, että Nemo on kyllä urhea pikku kissa. Pikkuhiljaa Nemo eteni kylppäristä olohuoneeseen - hyvin hitaasti, mutta selkeästi päämäärätietoisesti. Silmät oli sikkurassa ja askel oli horjahtelevaa, mutta piti päästä ihmisten ilmoille.

Iltapäivän ja alkuillan aikana Nemo kokeili välillä kävellä ja aina tuli horjahduksia ja kaatumisia. Välillä nukuttiin ihan hassussa asennossa, selkeästi vähän takapuoli oli arka. Paljoa ei puhuttu, mutta ruokaa maisteltiin jo neljän tunnin jälkeen leikkauksesta. Ja ensimmäinen pissa käytiin tekemässä siististä omaan vessaan, vaikka ajattelin, että luultavasti pissat tulee pyyhkeelle.

Myöhemmin illalla Nemo jo juoksenteli iloisesti ja hyppi sohvalta lattialle. Ja aamulla oltiin taas niin oma itsensä ja klo 6.30 alkoi tassuttelu ja silmien nuoleminen. Ehkä Nemon kohdalla tuo "poikakissoille leikkaus on iisi juttu" piti paikkansa.

Eli kaikki hyvin. Nemon takapuoli ei tosin ole mikään kivan näköinen, punainen ja rikkinäisen näköinen, mutta kaipa se siitä paranee pikkuhiljaa.