tiistai 31. toukokuuta 2011

Turvallinen paikka

Ja varmaan lämminkin. Haittapuolena se, että Nelli on löytänyt johdot, joita on kiva metsästää.


maanantai 30. toukokuuta 2011

Herkkupeppu

Nelli on todellinen pikkuinen herkkupeppu. Ihan kaikki ruoka menee. Jopa purkkilohi, mitä Nemo ei voi sietää. Mutta tämä Nellin makean himo on ihan uutta. Tai kai se liittyy jotenkin maitoon.

Luonnonjogurttia ja mustikoita suoraan lusikasta. Ensin vähän tutkitaan, mitäs hyvää tämä on.



Ja seuraavana päivänä maistuu lakritsijäätelö.



Suklaakin oli tosi kiinnostavaa, sitä piti haistella ja olisi syötykin, jos se ei olisi myrkkyä kissoille. Luin jostakin, että kissa ei maista makeaa, joten ilmeisesti kyseessä on maito ja rasva, joka herkuista tuoksuu.

Mitäköhän seuraavaksi?

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Haloo!

Voisitko hei pliis ottaa ton tyypin pois mun tuolilta?

lauantai 28. toukokuuta 2011

Venytyspolvi

Kynnet kiinni polveen ja venyyyytys. Jeps.

Huilimista

Nelli viihtyy edelleen hyvin sängyn ja päiväpeiton helman alla.


Mutta osaa hän myös ottaa yleisönsä ja makoilla aivan keskipisteessä.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Aamuyllätys

Pakko tulla hehkuttamaan, mutta tänä aamuna otettiin hurjan iso askel eteenpäin Nemon ja Nellin kaveruudessa. Yhteinen aamuralli kello kuusi (painiottelu ja satasta asuntoa edestakaisin) sai meidät sulkemaan kaverukset olohuoneeseen. Herättyäni näin suloisen näyn. Nemo makasi suosikkitorninsa ylätasanteella ja Nelli makasi Nemon vieressä tai no päällä, koska ahdastahan siinä oli. Mutta he nukkuivat vierekkäin, sovussa, mitä ei ole vielä tapahtunut.

Toki tapahtuma oli niin erikoinen, että heti kun sain kameran käteeni, Nelli hypähti lattialle ja inahti kuin en olisi saanut nähdä koko hommaa (tai sitten oli kova nälkä) eikä sitä todellakaan saanut ikuistaa kameralla. Joten kuvasta tuli pelkkää vauhtiviivaa ja mössöä.

Mutta nyt on taas paljon luottavaisempi olo. Kyllä tästä vielä saadaan aikaan hyvä kissasisarusten yhteiselämä :)

Pitkulainen

Nelli näyttää vähän siniseltä minkiltä :)

torstai 26. toukokuuta 2011

Näin se menee

Ensin vähän haistellaan ja todetaan, että kaveri on.


Sitten yllätyshyökätään.


Ja hetken ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.


Padam, uusi hyökkäys ja Nelli tajuaa olevansa altavastaaja.


Kaulaote.


Ja yhtäkkiä kaikki onkin taas hyvin.


Niin hyvin, että hyökkäysten välillä pitää pestä vähän toisen turkkia.


Me ollaan katsos ihan parhaat kaverit.


Mutta ei liian kauaa.


Ja leikki uuteen nousuun.


Näin se tosiaan menee. Nelli härnää Nemoa ja sitten ollaan kaulakkain, välillä aika rajun näköisesti. Mutta sitten Nemo jo nuolee Nelliä ja Nelli hurisee. Kauaa ei Nelli jaksa kuitenkaan olla aloillaan vaan tassulla härnääminen alkaa uudestaan ja Nemohan siitä riemastuu, kun pääsee uudestaan komentamaan pienempäänsä. Ja taas Nelli vikisee. Onneksi kaikki on vain kissojen leikkiä ja tähän mennessä on säästytty haavereilta.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

tiistai 24. toukokuuta 2011

Nemo ei arvosta

Nemo halusi myös saada kuviansa blogiin, kun hän ei nyt oikein arvosta sitä, että Nelli vie kaiken sivutilan. Ilmeestä näkee, että vähän nyt ihmetellään tätä uutta menoa kotona.




perjantai 20. toukokuuta 2011

Tietokone - kissan paras ystävä

Nellikin sitten ymmärsi tietokoneen lämmittävän vaikutuksen ja vietti illalla näppäimistön päällä monta minuuttia nautiskellen ihanasta lämmöstä.





Vaikka yritin pitää näyttöä vähän kiinni, ei se paljoa auttanut. Näytön ja näppäimistön väliseen pikkutilaan mahtuu erinomaisesti, kun on niin pieni.


Vähäks ramasee.


Uusia tuoksuja.


Nemo ei välttämättä ihan arvosta, että tuokin hyvä paikka vietiin. Toisaalta, Nemo on kyllä jo niin iso, että hän arvostaa enemmänkin lämmintä kylkeä kuin tietokonetta.

torstai 19. toukokuuta 2011

Painiotteluita

Viime päivinä ollaan saatu seurata aikamoisia painiotteluita. Aluksi Nemo halusi olla se, joka tutustuu, mutta nyt se on vaihtunut toisinpäin. Nelliä (niin, pikkuinen on siis Nelli) kiinnostaisi tehdä lähempää tuttavuutta, mutta aina se ei onnistu. Nyt ollaan tosin taidettu pahimmat painit käydä ja Nemo näyttää päättäväisesti Nellille, kuka on talon herra. Hellä ote hampailla päätyy kuitenkin nopeasti Nellin turkin nuolemiseksi, joten jonkinlaista ystävyyden solmimista näyttäisi olevan meneillään. Vielä he eivät nuku vierekkäin, mutta eiköhän senkin aika pian tule.

Kaksin tassuin kiinni ja hampaat niskaan.


Älä tuu tänne.


Tää on mun lämmin paikka, mee pois.


Nemo vaanii ja Nelli ihmettelee miksei Nemo halua olla kaveri.


Nyt ollaan jo aika lähekkäin.


Jotain mielenkiintoista verhon takana.


Ja sitten syödään jo samalta lautaselta, samaa ruokaa. Nelliä ei todellakaan kiinnosta mitkään penturuoat, pitää heti saada isojen ruokaa.

Hei, olen Nelli.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Ensimmäiset hetket uudessa kodissa


Täytyy sanoa, että ensimmäinen ilta uuden pikkutytön kanssa meni yllättävän hyvin. Pahimmat pelot eivät toteutuneet. Kotimatkalla ei päästetty ääntäkään, ilmeisesti mukaan saadussa leikkikalussa oli sen verran tuttuja tuoksuja, ettei Nemon tuoksut korissa häirinneet.

Tyttö suljettiin hetkeksi makuuhuoneeseen ja annettiin tutustua paikkoihin, mutta kyllä se sängyn alus nopeasti löytyi. Ilta menikin aika tiiviisti sängyn alla, Nemon tuijottaessa ja varmaan vähän ihmetellessä, että mikä ihme tuo nelijalkainen minityyppi oikein on.



Tyttö on todella pieni. Nemo ei ollut läheskään noin pieni meille tullessaan. Mutta tytöt nyt ovat pienempiä pienestä pitäen. Toinen tuntuu niin hauraalta, kun häntä pitää sylissä. Ja niin tajuttoman suloiselta.

Pientä sähinää toki saatiin aikaiseksi, kun Nemo yritti mennä liian lähelle. Kynsiä tai tassuja ei kuitenkaan käytetty vaan ihmetys oli enemmänkin äänellistä.

Pienellä leikkihoukuttelulla tyttö uskalsi tulla lähemmäksi sängyn reunaa ja Nemokin pääsi tutustumaan lähemmin. Kerran Nemo pääsi tytön yläpuolelle sängyn reunalle ja hyppäsi tytön päälle, mikä sai aikaan murinaa ja sihinää.


Ensimmäisenä iltana tyttö söi hyvin ja tutustui hiekkalaatikkoon, mikä oli helpotus. Itse ruokakipolle ei tosin menty vaan hänet piti siihen kantaa. Mutta sitten hotkittiin sellaista vauhtia kuin olisi oltu pidempäänkin ilman ruokaa.

Ensimmäisenä yönä itkettiin aika paljon ja meillä jäikin yöunet aika vähiin. Tytöllä oli varmaan kova ikävä tuttuja tuoksuja sekä äitiä ja siskoja.


Lauantai vietettiin myös suurimmaksi osaksi sängyn alla, mutta me ihmiset tietysti haluttiin saada tyttö sängyn alta pois, joten kannoimme hänet olohuoneen torniin, jonka kolossa olikin oikein mukavaa nukkua.




Lauantaina aikaa vietettiin myös paljon vaatekaapin alahyllyllä pehmeiden vaatteiden seassa.

Nemo ei välttämättä ihan arvostanut meidän tekoamme, mutta aika vähillä sähinöillä pääsimme. Muutaman kerran, kun Nemoa yritti tytön lähellä silittää, suu aukesi ja piti näyttää hampaita. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuitenkin tultiin varovasti sänkyyn nukkumaan.


Sunnuntaina uskallettiin ihan itse tulla pois sängyn alta ja tutkimusmatkat olivat pidempiä. Kun tyttö lähti liikkeelle, ryntäsi Nemo perään ja sitten alkoikin sihinä ja murina. Nemo olisi selkeästi halunnut tutustua tyttöön, mutta tyttö oli vielä niin pelokas, ettei suvainnut tällaista lähestymisyritystä. Nemo näpäytti vähän tassulla tyttöä ja tyttö sähähti rajusti Nemolle. Ja siitäkös Nemo hermostui ja sihahti takaisin. Yöllä Suomen pelin jälkeen meno oli niin rajua, että olisi tehnyt mieli mennä väliin. Mutta kaipa se valtataistelu pitää antaa tehdä. Siinä vaiheessa, kun tyttö näytti olevan pahasti altavastaajana, totesin Nemolle, että nyt riittää. Mitään vahinkoja ei tullut, mutta koko homma oli niin hurjan näköistä, että ei sitä voinut katsoa.



Yön aikana oli tapahtunut jotakin, koska tänä aamuna Nemo ja tyttö haistelivat toisiansa ja taisi siinä tyttö pari kertaa kielellä Nemoa lipaista. Näytti siltä kuin he alkaisivat tottua toisiinsa.

Valtataistelua käytiin edelleen, mutta tyttö otti sen vastaan selkeästi paremmin kuin eilen.

Tänään Nemo ja tyttö jäivät koko päiväksi kahdestaan, toivottavasti koti on vielä pystyssä illalla.

Eiköhän se tästä. Nimi pitäisi vielä tytölle keksiä niin voisi huudella muutakin kuin "pikkuinen".


Turvassa kopissa. On niin mielenkiintoista, että ihan väsy tuli.