lauantai 21. helmikuuta 2009

Ilmeitä

Nemon lempipuuhaa aamulla on hyökätä peiton alla liikkuvaa varvasti kohti, purra sitä ja kiehnätä peiton ympärillä.

Välillä pitää vähän rapsuttaa korvan takaa.

Ja välillä tuijotetaan isolla suloisilla silmillä sängyn reunalta.

Enpä tiedä, mitä tässä on tapahtunut, mutta on Nemolla aika pelottava katse. Onkohan se joutunut nurkkaan häpeämään? En ole siis ollut paikalla kuvanottohetkellä :)

Nemo juoksee nykyään ainakin kerran päivässä kovaa vauhtia asuntoa päästä päähän. Sillä on selkeästi oma juoksurata, joka menee television ja ruokakuppien takaa keittiöön, siitä makuuhuoneeseen, takaisin olohuoneeseen ja pianon takaa sohvalle. Tätä tehdään sellainen viisi kuusi kertaa putkeen ja sen jälkeen puuskutetaan niin mahdottomasti, että välillä pelkään sen saavan sydänkohtauksen. Mutta kaipa se osaa säädellä omaa juoksuaan, viuhkaleikit on sitten ihmisten ohjaksissa. Juoksun jälkeen ollaankin sitten aika väsyneitä ja yleensä kellahdetaan kyljelleen ja katsotaan ihmisiä söpösti.

Selkeästi Nemo itsenäistyy koko ajan enemmän ja enemmän.

Ruohon kasvatusta ja korkeita paikkoja

Meillä ei oikein onnistu enää tuo ruohon kasvatus, koska Nemo ei malta odottaa, että ruoho kasvaisi. Multaa pitää tonkia koko ajan. Ja tänään se haluttiin syödä lattian kautta.

Nemo on oppinyt hyppäämään liesituulettimen päälle ja siitä vielä isolla loikalla keittiön kaappien päälle, josta sitten pääsee parvelle. Istuimme yhtenä iltana sohvalla ja katselimme, kuinka Nemo tuijotti keittiön kaappeja. Totesimme, että ei Nemo sinne vielä pääse, mutta hups, yhtäkkiä Nemo kävelikin jo katonrajassa. Että silleen.

Tänään siivosin meidän parvella ja Nemo on vielä liian pieni kiipeämään jyrkkiä rappuja ylös. Mutta tietenkin sinne halutaan, koska ihmisetkin menee sinne. Alhaalla kävi kova maukuna, kun Nemo tajusi, että eihän hän pääsekään rappuja ylös. Ajattelin, että kyllä Nemo varmasti tajuaa käyttää liesituuletinta, jotta pääsee ylös. Mutta ilmeisesti muisti ei ollutkaan niin hyvä ja Nemo ajatteli, että koska tuo ihminen katsoo alas juuri jääkaappin kohdalta, niin jääkaapin päältä varmaan pääsee ylös.

No eihän se mulle tullut mieleenkään ja yhtäkkiä alhaalta kuului kauhea kolina. Nemo oli yrittänyt hypätä jääkaapin päälle, mutta matka oli liian pitkä. Nemo varmaan yritti saada otetta jostakin, mutta tielle osuikin ruohopurkki. Ja pian sekä Nemo että ruoho olivat lattialla. Kivaa. No, Nemoa ei pudotus paljoa haitannut, nythän ruoho oli multineen kivasti lattialla leikittävänä.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Nemo tapasi Aten

Meillä kävi eilen koiravieraita Turusta asti. Tapaamisessa oli erilaisia vaiheita. Ensin tietysti pörrötettiin turkkia oikein kunnolla, ei sentään sihisty. Mutta ilmeisesti koira oli liian uusi tuttavuus ja piti mennä ikkunalaudalle osoittamaan, kuka on isäntä talossa. Atte ei ole paljoakaan Nemoa suurempi, mutta karvat pystyssä Nemosta tuli melkein yhtä iso.

Nemoa tietysti rupesi sitten kiinnostamaan, että minkäslainen otus tuo toinen oikein on ja makuuhuoneen ovelta pitkään tuijotettiin olohuoneen puolelle. Oli niin jännää, että edes aina niin suosittu viuhkaleikki ei kiinnostanut tippaakaan. Oli hauska katsoa, kun Nemo tuijotti kiinteästi Attea ja toisin päin. Atte on yleensä tosi rela, makaa lattialla tai ihmisen vieressä, mutta nyt istuttiin selkä suorana ja tuijotettiin Nemoa. Atte oli tosin kiinni koko vierailun ajan, enpä tiedä, miten tapaaminen olisi sujunut, jos se olisi ollut vapaana. Atte tuli pentuna hyvin toimeen kissanpennun kanssa, ne jopa nukkuivat samassa kopassa, mutta nyt on Atellekin tullut enemmän elämänkokemusta.

Tätä kissakoiraleikkiä jatketiin jonkin aikaa, kunnes Nemo uskalsi tulla olohuoneen puolelle. Vitsi, että Atte kiinnosti. Alemmassa kuvassa taitaa olla huippuhetki, näin lähelle Nemo ja Atte pääsivät toisiaan. Mutta sitten Atte haukahti, Nemo tuli selkeästi liian lähelle, ja Nemo juoksi lujaa makuuhuoneeseen.

Nemo oli tapansa mukaan todella kiinnostunut uudesta asiasta ja varmasti oltaisiin päästy läheisiin väleihin toisen eläinkunnan edustajan kanssa, mutta Atte ajatteli selkeästi toisin. Aina kun Nemo tuli lähelle, Atte haukahti ja Nemo ei tietenkään ymmärrä, että mitä se tarkoittaa. Kyllä Atte varmasti halusi osoittaa, että tässä ollaan jo 13-vuotias herrasmies, ei sitä ihan ketä vaan lähelle päästetä. Oli kuitenkin mielenkiintoista seurata, kuinka Nemo "uhasta" huolimatta kokeili kerta toisensa jälkeen lähestyä Attea.


Jossain vaiheessa Aten mielenkiinto Nemoa kohtaan alkoi hiipua, mutta siinä vaiheessa Nemo oli tainnut todeta, että antaa olla. Tästä tapaamisesta opimme kuitenkin sen, että Nemo tulisi toimeen myös ainakin pienempien koirien kanssa, jos koirat vain olisivat samaa mieltä.

Nemo sai lahjaksi kivan lelun ja herkkunaksuja. Eikä se tunnu yhtään traumatisoituneelta, joten loppujen lopuksi tapaaminen sujui ihan hyvin vaikka Nemosta ja Atesta ei ylimmät ystävät vielä tullutkaan.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Tuhatta ja sataa

Nemon juoksuvauhti kasvaa päivä päivältä. Myös loikkausten korkeus on välillä päätä huimaava. Ja ne hämmästyttävät alastulot. Välillä alas tullaan kolmoiskierteellä, toisinaan kuperkeikalla. Ja leikki vaan jatkuu. Ei taida Nemoa vauhti pelottaa.

Tällä viikolla ollaan monta kertaa todettu, että Nemo kasvaa ihan silmissä. Se oli niin pikkuinen, kun se meille tuli ja nyt se on jo iso poika. Tosin Nemo on kuitenkin todella pieni. Huomattiin se, kun oltiin viikonloppuna kylässä kolmen kissan kodissa ja kyllä oli maatiaiskissat isoja verrattuna Nemoon. Nemo on ihan minikissa. Rodustahan se tietysti johtuu, venäjänsiniset on niin siroluisia, mutta silti.

Nemo oli tosiaan ensimmäisen kerran yön ihan yksin kotona. Kovasti mietin, mitä kaikkea täällä tapahtuu yön aikana, mutta kaikki meni hienosti. Taisi Nemo vaan nukkua koko ajan. Ruokakipot oli onneksi tyhjät, joten ei ilmeisesti mitään suurempia traumoja tullut.

Nemo löysi tällä viikolla taas yhden tosi kivan ja lämpimän paikan.

Nemolla on tällainen "aktivointilelu" niihin hetkiin, kun meidän isojen täytyy saada hetki keskittyä omiin töihin. Tassulla on hauska töniä palloa eteenpäin ja taaksepäin. Tässä lelussa olisi kolme erilaista leikkiä, mutta Nemo on kiinnostunut vain tuosta ulkokehällä sinkoilevasta pallosta. Tuo päällä oleva hiiri varsinkaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Aikamoista meluahan tuo pitää, mutta tärkeintä on tietysti, että Nemo saa virikkeitä.

Kun vihdoin sain aikaiseksi kasvatettua ruohoa Nemolle, ei kestänyt kauaa, kun se oli tassuteltu aika matalaksi. Ensimmäisen kerran haettiin vähän sitä oikeaa tapaa saada ruoho suuhun, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Yleensä se otetaan suulla irti mullasta ja asetellaan maahan, josta sitä on tietysti tosi vaikea saada suuhun. Hetken aikaa ruohoa yritetään saada kaikin keinoin suuhun ja kun se vihdoin onnistuu, se on hetkessä kadonnut. Ja koska eihän ruohoa voi sivistyneesti syödä, pitää ruohon seassa astella ja vähän muokata sitä oman näköiseksi.

Yhden huonon tavan Nemo on oppinut: Sohvan yhden nurkan raapiminen. En oikein käsitä, mistä se johtuu, mutta täällä kotona on analysoitu niin, että se johtuu vain huomion hakemisesta. Koska se yleensä tapahtuu silloin, kun sohvalla istutaan. Kovasti Nemoa aina siirrellään oikeaan raapimispaikkaan, mutta enpä tiedä...

maanantai 2. helmikuuta 2009

Paljon kaikkea uutta opittavana

Viime viikko oli aikamoista touhua niin meillä isommilla kuin Nemollakin. Työkiireiden takia Nemo ei ole saanut blogiaikaa, mutta nyt on hetki aikaa päivittää viimeiset kuulumiset.

Nemo on oppinut tällä viikolla mm. sen, että tassulla on kiva leikkiä teepussilla, joka roikkuu kupista, huom. tyhjästä kupista. Kuuman kupin lähelle olisi myös kiva päästä, mutta minä olen nopeampi liikkeissäni siinä vaiheessa.

Jogurtin syöminen lusikasta on hauskaa. Siinä vaiheessa, kun kissan karhea kieli tuli lipomaan omaa aamuista jogurttikuppia, ajattelin, että on parempi antaa pojalle ihan oma lusikka. Ja maustamaton jogurtti katosi sujuvasti sekunneissa parempiin suihin.

Meillä on myös ihastuttu kaikkeen, mikä tulee televisiosta. Viikonlopun mäkihyppy kiinnostivat kovasti. Nemo seurasi kilpailijan koko matkan ylhäältä alas. Vitsi, se oli mielenkiintoista, piti oikein taputella tv:n ruutua, että kilpailija hyppäisi tooosi pitkälle. Pari kertaa tv:tä on taputeltu niin kovaa, että se heiluu hurjan näköisenä. Toivottavasti se ei ole joku päivä kotiin tullessamme lattialla tuusan nuuskana.

Nemo yritti myö opetella lukemaan, mutta ei siitä tainnut tulla oikein mitään. Ilme ainakin on vähän sen oloinen.

Vesi on kiinnostava elementti. Keittiön hana on tosi mielenkiintoinen, valuvaa vettä pitää oikein kielellä lipoa. Sitten kun on vähän liian innokas, pääkin kastuu aina puoliksi. Mutta eipä se menoa haittaa, lisää pitää vaan juoda. Varsin fiksu kissa, kun ymmärtää, että vesi on raikkaampaa suoraan hanasta.

Myös suihku on yllättävän kiva paikka, varsinkin ihan märkänä. Kun isäntäväki on käynyt suihkussa ja kylpyhuoneen ovi on auki, Nemo syöksyy suihkualtaaseen, lipoo kielellä vettä (yök) ja istuu yhteen tiettyyn kohtaan, jossa ilmeisesti menee joku kuumavesijohto. Siinä on kiva köllötellä ja katsella kun isot ihmiset pesevät hampaita ja ihmettelevät, miten Nemo voikin aina löytää ne lämpimimmät paikat asunnosta.

Hurja meno vaan kasvaa päivä päivältä. Nemolla hypersuperenerginen kohtaus tulee aina yleensä siinä klo 23, kun pitäisi mennä nukkumaan. Nemo juoksee ihan päättömänä asuntoa päästä päähän ja hyppii ja syöksähtelee miten sattuu. Onneksi se kestää sellaisen 15 minuuttia ja sitten ollaankin todella valmiita nukkumaan.

Ja koska kaikki - ihan kaikki, mitä me isot tehdään - kiinnostaa, yrittää Nemo toisinaan pysyä hereillä ihan pakolla. Ei toinen raukka raaski mennä nukkumaan, koska aina voi tapahtua vielä jotain tosi kiinnostavaa. Höpsö yrittää pitää silmiä auki, vaikka selkeästi silmäluomet on raskaat. Siinä vaiheessa otan Nemon yleensä viereen syliin ja yritän selittää, että nyt voi ihan hyvin nukkua. Kun rapsuttaa poskea ja päälakea, se auttaa aina hetkeksi ja Nemo uskaltaa ottaa pienet kauneusunet.

Viikonloppuna kävi aika monta outoa vierasta ihmistä katsomassa Nemoa ja sunnuntaina Nemo oli niin väsynyt, että kesken leikin se vaan kellahti kyljelleen ja tuijotti meitä kuin todeten, että nyt väsyttää tosi paljon.

Valokuvaus ei aina oikein onnistu, koska Nemon liikkeet on hurjan nopeita. Joskus onnistuu kuitenkin pysäyttämään hetken ja saa pari suht hyvää kuvaa.

Sänky, the place. Peittojen välissä on kiva mennä edes takaisin. Juu, ja omassa kopassahan ei yötä todellakaan nukuta. Jostain syystä paras paikka nukkua on ihan mun naaman edessä. Todella, siis väliin jää pari senttiä. Yö alkaa sillä, että päällä tassutellaan sellainen 10 minuuttia. Naaman, rinnan, vatsan, ei väliä. Sitten asetellaan itsenä suoraan naaman eteen, josta mä sitten yritän Nemoa siirtää aina parikymmentä senttiä alemmaksi. Mutta jossain vaiheessa yötä se aina palaa alkuperäiselle paikalleen. Tätähän ei siis tapahtu toisen ison kanssa, sen vieressä kyllä nukutaan ihan kiltisti vähän kauempana.

Aamulla oon herännyt monesti siihen, että kohtaan istuvan kissan ja tuijottavan silmäparin. Jos olis nähnyt jotain kauhu-unta, tuijottava silmäpari voisi olla aika pelottava. Sitten alkaa kehräys ja pehmeä tassuilla taputtelu suoraan poskeen. "Luulis heräävän".