sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Tuhatta ja sataa

Nemon juoksuvauhti kasvaa päivä päivältä. Myös loikkausten korkeus on välillä päätä huimaava. Ja ne hämmästyttävät alastulot. Välillä alas tullaan kolmoiskierteellä, toisinaan kuperkeikalla. Ja leikki vaan jatkuu. Ei taida Nemoa vauhti pelottaa.

Tällä viikolla ollaan monta kertaa todettu, että Nemo kasvaa ihan silmissä. Se oli niin pikkuinen, kun se meille tuli ja nyt se on jo iso poika. Tosin Nemo on kuitenkin todella pieni. Huomattiin se, kun oltiin viikonloppuna kylässä kolmen kissan kodissa ja kyllä oli maatiaiskissat isoja verrattuna Nemoon. Nemo on ihan minikissa. Rodustahan se tietysti johtuu, venäjänsiniset on niin siroluisia, mutta silti.

Nemo oli tosiaan ensimmäisen kerran yön ihan yksin kotona. Kovasti mietin, mitä kaikkea täällä tapahtuu yön aikana, mutta kaikki meni hienosti. Taisi Nemo vaan nukkua koko ajan. Ruokakipot oli onneksi tyhjät, joten ei ilmeisesti mitään suurempia traumoja tullut.

Nemo löysi tällä viikolla taas yhden tosi kivan ja lämpimän paikan.

Nemolla on tällainen "aktivointilelu" niihin hetkiin, kun meidän isojen täytyy saada hetki keskittyä omiin töihin. Tassulla on hauska töniä palloa eteenpäin ja taaksepäin. Tässä lelussa olisi kolme erilaista leikkiä, mutta Nemo on kiinnostunut vain tuosta ulkokehällä sinkoilevasta pallosta. Tuo päällä oleva hiiri varsinkaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Aikamoista meluahan tuo pitää, mutta tärkeintä on tietysti, että Nemo saa virikkeitä.

Kun vihdoin sain aikaiseksi kasvatettua ruohoa Nemolle, ei kestänyt kauaa, kun se oli tassuteltu aika matalaksi. Ensimmäisen kerran haettiin vähän sitä oikeaa tapaa saada ruoho suuhun, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Yleensä se otetaan suulla irti mullasta ja asetellaan maahan, josta sitä on tietysti tosi vaikea saada suuhun. Hetken aikaa ruohoa yritetään saada kaikin keinoin suuhun ja kun se vihdoin onnistuu, se on hetkessä kadonnut. Ja koska eihän ruohoa voi sivistyneesti syödä, pitää ruohon seassa astella ja vähän muokata sitä oman näköiseksi.

Yhden huonon tavan Nemo on oppinut: Sohvan yhden nurkan raapiminen. En oikein käsitä, mistä se johtuu, mutta täällä kotona on analysoitu niin, että se johtuu vain huomion hakemisesta. Koska se yleensä tapahtuu silloin, kun sohvalla istutaan. Kovasti Nemoa aina siirrellään oikeaan raapimispaikkaan, mutta enpä tiedä...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

I´m in love <3
Nemo on todellakin sanoinkuvaamattoman suloinen! En malta odottaa, että tapaan hänet.
Tuo meidän neiti tykkää ainakin koirista niin, että Ippe juoksee karkuun. Todennäköisesti siis kisukin olisi mieleen.
-S-