Ilmeitä

Nemon lempipuuhaa aamulla on hyökätä peiton alla liikkuvaa varvasti kohti, purra sitä ja kiehnätä peiton ympärillä.

Välillä pitää vähän rapsuttaa korvan takaa.

Ja välillä tuijotetaan isolla suloisilla silmillä sängyn reunalta.

Enpä tiedä, mitä tässä on tapahtunut, mutta on Nemolla aika pelottava katse. Onkohan se joutunut nurkkaan häpeämään? En ole siis ollut paikalla kuvanottohetkellä :)

Nemo juoksee nykyään ainakin kerran päivässä kovaa vauhtia asuntoa päästä päähän. Sillä on selkeästi oma juoksurata, joka menee television ja ruokakuppien takaa keittiöön, siitä makuuhuoneeseen, takaisin olohuoneeseen ja pianon takaa sohvalle. Tätä tehdään sellainen viisi kuusi kertaa putkeen ja sen jälkeen puuskutetaan niin mahdottomasti, että välillä pelkään sen saavan sydänkohtauksen. Mutta kaipa se osaa säädellä omaa juoksuaan, viuhkaleikit on sitten ihmisten ohjaksissa. Juoksun jälkeen ollaankin sitten aika väsyneitä ja yleensä kellahdetaan kyljelleen ja katsotaan ihmisiä söpösti.

Selkeästi Nemo itsenäistyy koko ajan enemmän ja enemmän.