maanantai 16. toukokuuta 2011

Ensimmäiset hetket uudessa kodissa


Täytyy sanoa, että ensimmäinen ilta uuden pikkutytön kanssa meni yllättävän hyvin. Pahimmat pelot eivät toteutuneet. Kotimatkalla ei päästetty ääntäkään, ilmeisesti mukaan saadussa leikkikalussa oli sen verran tuttuja tuoksuja, ettei Nemon tuoksut korissa häirinneet.

Tyttö suljettiin hetkeksi makuuhuoneeseen ja annettiin tutustua paikkoihin, mutta kyllä se sängyn alus nopeasti löytyi. Ilta menikin aika tiiviisti sängyn alla, Nemon tuijottaessa ja varmaan vähän ihmetellessä, että mikä ihme tuo nelijalkainen minityyppi oikein on.



Tyttö on todella pieni. Nemo ei ollut läheskään noin pieni meille tullessaan. Mutta tytöt nyt ovat pienempiä pienestä pitäen. Toinen tuntuu niin hauraalta, kun häntä pitää sylissä. Ja niin tajuttoman suloiselta.

Pientä sähinää toki saatiin aikaiseksi, kun Nemo yritti mennä liian lähelle. Kynsiä tai tassuja ei kuitenkaan käytetty vaan ihmetys oli enemmänkin äänellistä.

Pienellä leikkihoukuttelulla tyttö uskalsi tulla lähemmäksi sängyn reunaa ja Nemokin pääsi tutustumaan lähemmin. Kerran Nemo pääsi tytön yläpuolelle sängyn reunalle ja hyppäsi tytön päälle, mikä sai aikaan murinaa ja sihinää.


Ensimmäisenä iltana tyttö söi hyvin ja tutustui hiekkalaatikkoon, mikä oli helpotus. Itse ruokakipolle ei tosin menty vaan hänet piti siihen kantaa. Mutta sitten hotkittiin sellaista vauhtia kuin olisi oltu pidempäänkin ilman ruokaa.

Ensimmäisenä yönä itkettiin aika paljon ja meillä jäikin yöunet aika vähiin. Tytöllä oli varmaan kova ikävä tuttuja tuoksuja sekä äitiä ja siskoja.


Lauantai vietettiin myös suurimmaksi osaksi sängyn alla, mutta me ihmiset tietysti haluttiin saada tyttö sängyn alta pois, joten kannoimme hänet olohuoneen torniin, jonka kolossa olikin oikein mukavaa nukkua.




Lauantaina aikaa vietettiin myös paljon vaatekaapin alahyllyllä pehmeiden vaatteiden seassa.

Nemo ei välttämättä ihan arvostanut meidän tekoamme, mutta aika vähillä sähinöillä pääsimme. Muutaman kerran, kun Nemoa yritti tytön lähellä silittää, suu aukesi ja piti näyttää hampaita. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kuitenkin tultiin varovasti sänkyyn nukkumaan.


Sunnuntaina uskallettiin ihan itse tulla pois sängyn alta ja tutkimusmatkat olivat pidempiä. Kun tyttö lähti liikkeelle, ryntäsi Nemo perään ja sitten alkoikin sihinä ja murina. Nemo olisi selkeästi halunnut tutustua tyttöön, mutta tyttö oli vielä niin pelokas, ettei suvainnut tällaista lähestymisyritystä. Nemo näpäytti vähän tassulla tyttöä ja tyttö sähähti rajusti Nemolle. Ja siitäkös Nemo hermostui ja sihahti takaisin. Yöllä Suomen pelin jälkeen meno oli niin rajua, että olisi tehnyt mieli mennä väliin. Mutta kaipa se valtataistelu pitää antaa tehdä. Siinä vaiheessa, kun tyttö näytti olevan pahasti altavastaajana, totesin Nemolle, että nyt riittää. Mitään vahinkoja ei tullut, mutta koko homma oli niin hurjan näköistä, että ei sitä voinut katsoa.



Yön aikana oli tapahtunut jotakin, koska tänä aamuna Nemo ja tyttö haistelivat toisiansa ja taisi siinä tyttö pari kertaa kielellä Nemoa lipaista. Näytti siltä kuin he alkaisivat tottua toisiinsa.

Valtataistelua käytiin edelleen, mutta tyttö otti sen vastaan selkeästi paremmin kuin eilen.

Tänään Nemo ja tyttö jäivät koko päiväksi kahdestaan, toivottavasti koti on vielä pystyssä illalla.

Eiköhän se tästä. Nimi pitäisi vielä tytölle keksiä niin voisi huudella muutakin kuin "pikkuinen".


Turvassa kopissa. On niin mielenkiintoista, että ihan väsy tuli.

3 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Kylläpä hän onkin pieni.<3 Ihan hyvältähän tuo tutustuminen kuulostaa. Odotan innolla jatkoraportteja. :)

Naukulan Mamma kirjoitti...

Jännää! Jatkoraporttien toivossa täälläkin ollaan :)

Satu kirjoitti...

Heti Nemon jälkeen maailman suloisin kissa!