Kissanhiekkavertailua

Nemo on ollut meillä nyt 3,5 kuukautta ja sen aikana on kokeiltu neljää eri kissanhiekkaa. Meillä käytetään mikrohiekkaa ja laatu on ollut todella vaihteleva. Kun lukee keskustelupalstojen kissanhiekkajuttuja, niin selkeästikin eri kissanhiekat sopivat eri tavalla eri kissoille. Jotkin kissanhiekat saavat toisilta kehuja, kun taas jotkut toteavat, että ei enää aio käyttää kyseistä hiekkaa. Nemo on saanut kokeilla neljää eri hiekkaa, joista ihan selkeäksi ykköseksi nousee Extreme Classic.

Lindo Cat, paakkuuntuva kissanhiekka
"Lindo Cat kissanhiekka muodostaa erittäin kovan ja kiinteän paakun pitäen hajut sisällään. Erittäin vähäinen pölisevyys."
Pyysin eläinkaupasta mikrohiekkaa ja sain kissanhiekkaa. Ja en sitten itse tullut lukeneeksi sen tarkemmin. Lindo Catilla on myös mikrohiekkaa, joten en osaa sanoa siitä, mutta tämä tavallinen kissanhiekka ei ainakaan meidän talouteen tule toista kertaa. Pölyää aivan älyttömästi - ensimmäinen hiekka, joka sai Nemon aivastelemaan - ja leviää ympäri asuntoa. Todella pienirakeista, ehkä siksi pölyää. Ei mielestäni tee kovinkaan kiinteitä paakkuja eikä todellakaan pidä hajuja sisällään.

EverClean Multi-Crystal, paakkuuntuva mikrohiekka
"Sisältää hajua poistavia kristallipalloja, sinisiä silicakiteitä. Hiekka on tuoksuton."
Nemo tassutteli hiekan päällä ja varmaan ihmetteli samoja sinisiä kiteitä, joita me ihmisetkin ihmettelimme. Hiekan pitäisi olla tuoksuton, mutta ainakin meillä se haisi selkeästi pesuaineelle. Siniset kiteet kietoutuvat valkoiseen hiekkaan ja hiekkaa on ympäri asuntoa, kun se tarttuu Nemon tassuihin. Sitoo kyllä hajua, mutta pesuaineen haju on jopa ärsyttävämpää kuin pienet kissasta tulevat hajuhaitat. Paakut olivat ihan ok.

PetPlus Natural paakkuuntuva mikrohiekka
Tästä en löytänyt oikein netistä tietoa, mutta eläinkaupassa sanottiin, että on hyvää, samantyyppistä kuin Extreme Classicin. Paakut olivat aika huonoja, varsinkaan löysä kakka ei paakkuuntunut vaan laatikko oli sitten ihan täynnä pieniä kakkarakeita. Niitä onkin sitten tosi kiva yrittää metsästää reikälapiolla. Pölyäminen keskitasoa.


Extreme Classic Baby Powder, paakkuuntuva mikrohiekka
"Pölytön ja hajustamaton, muodostaa kiinteän paakun, neutraloi hajut. Korkealaatuinen kissanhiekka, suositeltavaa monen kissan perheisiin."
Tämä on ollut parasta hiekkaa tähän mennessä. Ei pölyä ja rakeet ovat sopivan kokoisia, jotta hiekasta tulee "hiekkamainen" (ei jauhomainen kuten Lindo). Tuoksuu ehkä miedosti talkille, mutta ei haitannut ainakaan meitä. Pitää hajut hyvin poissa ja tekee kiinteitä paakkuja. Nemo tuntui tykkäävän kaikista eniten. Tätä odottaa pari pussia postissa, pitäisi jaksaa hakea, niin päästäisiin eroon Lindosta. Ainoa hiekka näistä neljästä, jonka mainoslauseisiin voi oikeasti uskoa.

Ylläolevien hiekkojen käyttökokemukset varmaan vaihtelevat eri kissanomistajilla, mutta meillä parhaaksi on todettu tuo Extreme. Jotkut kehuvat myös kovasti pellettejä, joten ehkä kokeilemme niitäkin joskus.

Minä poika se tykkään mennä kaikkiin pikkukoloihin osa 2

Nemosta on kiva hypätä avonaiseen vaatelaatikkoon ja kurkkia vaatteiden takaa, josko se huomattaisiin. Pienempänä Nemo pääsi siirtymään laatikon välistä alempaan laatikkoon, mutta nyt on kasvettu harmillisesti jo niin isoksi, että vaikka kuinka yrittää niin ei sinne väliin enää mahdu.

Vihdoin kotona

Viime kuukausi on ollut Nemolla aikamoista reissaamista ja uusiin paikkoihin tutustumista. On ollut kissahotelli, eläinlääkäri ja uusi hoitopaikka. Nyt Nemo saa välillä olla ihan rauhassa, kun ei meillä ihmisillä ole mitään pitkiä kotoa poistumisia tiedossa. Oli kyllä kova ikävä Nemoa, joten senkään takia ei ihan heti halua lähteä kauemmaksi.

Uudessa hoitopaikassa (kaverimme luona) oli kuulemma mennyt tosi hyvin. Vein Nemon hoitoon keskiviikkoiltana ja heti se rupesi tutkimaan paikkoja. Oli ainakin paljon enemmän huoneita tutkittavana kuin kotona. Nemo oli ollut kiltisti ja nukkunut jopa ensimmäisen yön sängyn vieressä pikkupedissä. Ohhoh, aikamoista vieraskoreutta. No, oli Nemo sitten kuitenkin loppuöinä jo nukkunut isossa sängyssä. Oli se kuulemma ollut niin söpö ja reipas, että nyt meillä on Nemolle hyvä hoitopaikka jatkossakin. Kiitos vielä hoidosta.

Kotiinpaluu sujui hieman ihmettelyn merkeissä, mutta nyt Nemo on muutamia maukunoita lukuunottamatta rauhoittunut ja leikkii ihan normaalisti.

Kun lähdimme pääsiäiseksi Lappiin, Nemo olisi selkeästi halunnut tulla mukaan. Matkalaukku kiinnosti, ja kaikki kolot ja pussukat piti tutkia läpi. Ehkä me seuraavalla kerralla otamme Nemonkin mukaan ihmettelemään mökkielämää.

1/8 tabuja

Ei sitten mennyt ripuli ohitse vaan oli pakko viedä Nemo lääkäriin. Kiva hoitajatäti otti verikokeen ja lääkärisetä totesi veriarvojen olevan kohdallaan. Ja epäili sitten jotain paksusuolen tulehdusta tms. Antoi kolmen päivän lääkekuurin, todella pikkuruisia 1/8-tabletteja sekä ohjeen pitää Nemo vesikuurilla seuraavat 24 tuntia.

Nemohan ei tietenkään itse pitänyt ollenkaan lääkärisedän ohjeista. Ruokaa olisi pitänyt saada. Inhottavaa, kun ei voi antaa toiselle ruokaa, vaikka selkeästi näkee, että nälkä on. Lisäksi lääketabletit, vaikka pieniä olivatkin, eivät meinanneet maistua sitten millään. Ne oli pakko upottaa lihapalaan ja tuijottaa, että Nemo varmasti söi sen. Aika köhimistä se oli.

Tänä aamuna oli jo niin kova nälkä, että lääkärin määräämä ravintolisä/suoliston puhdistaja -tabletti meni kyllä sellaista vauhtia suuhun, että näytti kuin sitä oltaisiin oltu pidemmälläkin dieetillä.

Toivotaan, että lääke auttaa, koska on tosi avuton olo, kun ei oikein voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. Nemo on tällä hetkellä hoidossa kaverilla, koska lähdemme viikonlopuksi matkalle ulkomaille. Ainakin alku on kuulemma mennyt ihan hyvin, paljon on taas uutta tutkittavaa. Toivottavasti kakkakin muuttuu kiinteäksi, ettei kaverin tarvitse hoidella ripulikissaa. Ja muutenkin toivon, että nämä viime aikojen monet muutokset ja uudet paikat eivät saa Nemoa ihan stressaantuneeksi. Onnellinen kissa, onnelliset omistajat :)

Lääkettä ja kotiruokaa

Nemon kakka ei vielä lauantainakaan osoittanut kovenemisen merkkejä. Olin tietysti vähän huolissani, kun jo neljättä päivää on ripulia ja vessassa käytiin parin tunnin välein. Nemo alkoi osoittaa myös vesiaddiktin merkkejä, kun vettä piti juoda kaikkialta, mistä sitä vain mahdollisesti sai. Joten soitin kissahotelliin ja kyselin, että olisivatko he huomanneet jotain outoa, esim. ripulia, mutta kuulemma kaikki oli ollut ihan hyvin. No, soitin sitten päivystävälle eläinlääkärille, joka ohjeisti ostamaan ripulilääkettä ja syöttämään ei-teollista ruokaa.

Nemo saikin sitten koko viikonlopun keitettyä seitä ja naudanlihaa sekä laimeaa lihalientä suolojen takia. Punainen liha meni niin nopeasti masuun, että tuli ihan huono omatunto, kun sitä niin harvoin Nemolle antaa. Lihaliemeen ei taidettu koskeakaan eikä se kyllä kovin houkuttelevalta näyttänytkään. Attapectin-ripulilääke oli niin iso tabletti, että se oli pakko liottaa veteen eikä Nemo sitä loppujen lopuksi tainnut paljoakaan saada.

Ripulikakka ei kovin hyvin paakkuunnu ja Nemo ei sitä myöskään millään tavalla peitellyt. Sitten sen päälle piti vahingossa astua ja tietysti huomasin sen myöhässä, joten ikkunalaudoilla oli kivat ruskeat tassunjäljet. Mahtavuutta.

Toinen kiva kommellus tapahtui, kun lauantaina oli ihan pakko pestä Nemon vessa vain kolmen päivän käytön jälkeen. Vein muovihiekkalaatikon kylpyhuoneeseen pestäväksi ja kuuntelin, kuinka Nemo inisi. Jep jep, Nemo istui vessansa lattialla (Nemolla on puulaatikko, jonne muovilaatikko laitetaan) ja kakkasi siihen. Lastulevylle. Ja sehän hyvin jämähtää siihen. Ei kun pesemään sitäkin. Mutta täytyy sanoa, että Nemo on selkeästi fiksu kissa, koska tiesi, että siinä paikalla on oma vessa. Vaikka ei hiekkaa olisikaan. Ehkä siksi en ole sängystä tai matoilta joutunut kakkaa siivoamaan.

Tuore ruoka kuitenkin auttoi, koska nyt on ainakin vessassa käyntien määrä vähentynyt, joten eiköhän se tästä.

Kokopäivähoidosta puolipäivähoitoon

Nemolla on selkeästi ollut mainiot oltavat hotelli Tassu&Tassussa. Kun menin keskiviikkona hakemaan Nemoa, joo, kyllä se tuli olkapäälle, mutta hyppäsi melkein saman tien alas. Tassutädit sanoivat, että Nemo on tosi kiva ja sosiaalinen kissa, jokseenkin tosin välillä hieman huomionkipeä. Nemo oli kuulemma äänestänyt kovalla äänellä vastaan, kun jaetut rapsutusvuorot olivatkin menneet tasaisesti kaikille kissoille eikä vain Nemolle.

Kotimatka taksissa menikin sitten yleiseen kitinään ja korista pois hyppelemiseen.

Kotona kierrettiin kaikki paikat moneen kertaan. "Mikäs uusi paikka tämä tällainen on?" Nemo piti aikamoista mouruamista jonkin aikaa ja jos en huomioinut, niin ääni vaan koveni. No, hotelli Kodissa ei nyt ainakaan saa ihan koko aikaa huomiota.

Ilmeisesti suurin osa mouruamisesta johtui siitä, että Nemon masu taisi olla hieman pipi. Kun mouruaminen vain jatkui ja Nemo kierteli ympyrää, kannoin Nemon vessaan. Nemolla oli ripuli ja ilmeisesti se oli hetkellisesti unohtanut oman vessansa paikan. Kyllä muuten voi kissan kakka haista pahalle. Nemo ei jostain syystä peittänyt tekeleitään, joten koko koti haisi, ah, niin ihanalle.

Olisikohan paikan vaihto vaikuttanut stressaavasti? Kakka on edelleenkin hieman ripulinomaista, mutta koska Nemo syö ja juo hyvällä halulla, ei luultavasti kyseessä ole sen vaarallisempi juttu. Ainakin google näin antaa ymmärtää. Toisaalta onhan Nemo voinut saada jonkun pöpön hotellista, koska näytti siltä, että ainakin lelut olivat yhteisiä kaikilla kissoilla.

Vaikka nyt on oltu kotona jo 2 päivää ja Nemo on tottunut taas vanhaan meininkiin (mm. tassuttelu- ja nuolemisherätys klo 6.06.), niin hieman vielä näkyy se, että Nemoa on selkeästi hemmoteltu. Hemmottelua on siis varsinkin se, että on ihmisiä ympärillä 24 h. Koko ajan pitäisi leikkiä ja jos ei leikitä, se kyllä kerrotaan. Voiko kissa oikeasti oppia viikossa uudet metkut? Näköjään voi.

Karvapalloleikkausjälki on ihan siisti, tosin haava on jotenkin kovettunut tai siis ympärillä on outoa kovaa ylimääräistä asiaa. Olisiko kuivunutta verta tms? Tosin se on kellertävää, ei punaista. Mystistä. Kun ei tiedä, mikä on normaalia.

Meidän normikamera on vielä Lapissa, joten päivän kuva ovat sen mukainen. Ei oikein pokkari pärjää järjestelmälle. Okei, ehkä syynä on myös Nemon vikkelät liikkeet ja kuvaajan herpaantuminen.

Nemo söisi kaikkea mitä me isot ihmisetkin. Onkohan Nemo saanut hotellissa raksujen sijaan ihmisten raksuja, kun ne kiinnostivat niin kovasti, että ihan piti pää työntää pussiin?

Suloista ristiinkävelemistä

Eilen kello 11.50 lähdettiin Nemon kanssa eläinlääkäriin. Vastaanottotyttö kyseli kiltisti nimeä ja ikää ja vakuutteli, että leikkaus on poikakissoille niin iisi juttu, että siitä toipuu aika nopeasti. En ollut ihan vakuuttunut tästä, kun on kuitenkin lukenut kaikkia kauhutarinoita. Ennen Nemoa hoitotäti toi edelliselle asiakkaalle juuri leikatun tyttökissan ja tämä kissa näytti kyllä niin surkealta kieli ulkona ja silmät vähän auki.

No, eipä siinä muu auttanut kuin antaa Nemo lääkärin käsiin. Ei meinannut lääkäri punnita Nemoa, mutta minä tietysti sanoin, että pitäisi varmaan punnita tämä kissa. Olin juuri edellisellä viikolla kuullut jutun siitä, kuinka yhdelle kissalle oli annettu liikaa nukutusainetta ja kissa oli pari vuorokautta ihan horroksessa. Eipä tuo punnitus tosin tainnut enää annettavan lääkkeen määrään vaikuttaa. Nemo sai rauhoittavaa ja mulle sanottiin, että palaapa puolen tunnin päästä. Yhyy, Nemo piti jättää yksin ja minä kulutin puoli tuntia kävellen ympyrää.

Kun palasin, Nemo oli laitettu takaisin koppaan. Siinä se nukkui kieli lerpattaen ulkona suusta, lämpöpeite päällään. Nemo näytti niin surkealta.

Kotona nostin Nemon kylpyhuoneeseen lämpimälle alustalle pyyhe ympärillä. Kävin aina välillä katsomassa, mitä kylppäriin kuuluu ja reilun parin tunnin kuluttua leikkauksesta Nemo jo yritti lähteä liikkeelle. Ei oikein tuo käveleminen onnistunut. Ristiaskel, horjahdus, toinen askel, kellahdus kyljelleen. Mutta ei kun uudelleen ylös. Täytyy sanoa, että Nemo on kyllä urhea pikku kissa. Pikkuhiljaa Nemo eteni kylppäristä olohuoneeseen - hyvin hitaasti, mutta selkeästi päämäärätietoisesti. Silmät oli sikkurassa ja askel oli horjahtelevaa, mutta piti päästä ihmisten ilmoille.

Iltapäivän ja alkuillan aikana Nemo kokeili välillä kävellä ja aina tuli horjahduksia ja kaatumisia. Välillä nukuttiin ihan hassussa asennossa, selkeästi vähän takapuoli oli arka. Paljoa ei puhuttu, mutta ruokaa maisteltiin jo neljän tunnin jälkeen leikkauksesta. Ja ensimmäinen pissa käytiin tekemässä siististä omaan vessaan, vaikka ajattelin, että luultavasti pissat tulee pyyhkeelle.

Myöhemmin illalla Nemo jo juoksenteli iloisesti ja hyppi sohvalta lattialle. Ja aamulla oltiin taas niin oma itsensä ja klo 6.30 alkoi tassuttelu ja silmien nuoleminen. Ehkä Nemon kohdalla tuo "poikakissoille leikkaus on iisi juttu" piti paikkansa.

Eli kaikki hyvin. Nemon takapuoli ei tosin ole mikään kivan näköinen, punainen ja rikkinäisen näköinen, mutta kaipa se siitä paranee pikkuhiljaa.

Nemo esittää: Hiirileikki

Nemo sai tänään uuden lelun, hiiren ja kyllä muuten riitti iloa todella pitkäksi aikaa. Ei ole tainnut Nemo leikkiä millään aikaisemmalla lelulla näin kauaa. Näitä pitää saada lisää.

Tässä Nemon ihka ensimmäinen video.

Ammattimallin ura tiedossa?

Nemohan on aivan kuin ammattimalli - näyttää ihan erilaiselta eri kuvakulmista.

Nemoa kiinnostaisi selvästi lähteä laskemaan

O-ou, nyt ne lähtee

Nyt on Nemon aika mennä lekurille, leikkausaika on varattu maanantaiksi. Ajateltiin, että on parempi leikata Nemo ennen kuin se pääsee mouruamaan pääsiäiseksi sinne kissahotelliin. Kissojen leikkausiästä on netissä aika vaihtelevia kirjoituksia, mutta me päätettiin nyt kuitenkin, että tämä on sekä Nemolle että meille ihmisille hyvä ratkaisu.

Mietityttää vaan, että onkohan se kovinkin järkyttävää Nemolle. Tosin eipä se varmaan tiedä, että miksi sillä sellaiset karvapallot siellä takana on. Mutta kai se nyt jotenkin vaikuttaa kissan mieleen? Ja sitten kun Nemo kuitenkin joutuu torstaina sinne kissahotelliin, niin onkohan se hyväksi. Jos raukka onkin ihan järkyttynyt leikkauksesta ja sitten se vielä joutuu viikoksi pois kotoa. Se ei varmaan halua enää palata kotiin.