perjantai 23. tammikuuta 2009

Mikä pennulle nimeksi?

Pitäisi keksiä nimi pennulle, että ei tarvitsisi aina sanoa "kisu, tuu tänne". Mutta kun ei millään meinaa keksiä kivaa nimeä. Ollaan kahlattu läpi erilaisia kissanimikalentereita ja "2000 cat names" -tyyppisiä nettisivustoja. No, viikonloppuna se keksitään.

Eilen kissa löysi vihdoin kiipeilypuun ja kiipesi ylimmälle tasolla hurjalla vauhdilla. On pienellä karvapallolla kyllä suunnatton määrä voimaa tassuissa. Ja kovin on myös terävät kynnet. Hiukkapikkasen tekis mieli aina kiljahtaa, kun se kiipeä, taas vauhdilla, jalkoja ja selkää pitkin olkapäälle. On kivat naarmut jo nyt jaloissa ja selässä.





























Tietokone kiinnostaa taas tosi kovasti.















Kiinnostus erilaisiin asioihin kasvaa päivä päivältä. Olohuoneen lattiavalaisin on tosi kiinnostava, sitä pitää tuijotella silmät suurina. Pari kertaa on yritetty osua varjostimeen, joten odotamme sitä päivää, kun varjostimessa on kissan mentävä reikä.

Tänään näköjään on opittu, että ei tarvitse mennä läppärin päälle saadakseen huomiota. Voi käpertyä syliin läppärin eteen niin, että pystyn just ja just kirjoittamaan. Mutta parempi tämä kuin istua ihan keskellä näppäimistöä.

Tossa se nukkuu mielestäni vähän hankalassa asennossa, mutta eipä tunnu pentua haittaavan. Taitaa saada kaksinkertaiset lämmöt yhdellä kertaa, läppärin ja ihmisen. Vitsi, että voi joku olla suloinen.

Ruoka maistuu pennulle, kaikki syödään, mitä lautaselle laitetaan. Raksuja se vois syödä enemmänkin, niitä menee aika vähän. Viikonloppuna voitais kokeilla jauhelihaa ja keitettyä seitä, ettei mene vaan purkkiruokailuksi. Pakastin jauhelihaa ennen reissua, joten sitä kyllä löytyy.

1 kommentti:

Hra Mäykynen kirjoitti...

Meilläkin oli nimiongelma ja kun ratkaisua ei varsinaisesti löytynyt, jäi kissalle kasvattajan antama kutsumanimi. Kaikenlaiset kissannimikalenterit ja kissakeskustelupalstojen nimiketjut tuli kyllä luettua läpi, mutta aikalailla tuloksetta. Onhan herra Mäykynen toki ihan itse keksitty herran juttelutaipumusten perusteella, mutta kotioloissa käytetään tuttavallisesti etunimeä Joonas.

Raksuista ei varmaan kannata suurempaa stressiä ottaa, sillä niissä ei ole mitään sellaista, mitä ei saisi myös märkäruoasta. Tietysti jos haluaa niitä syöttää, niin olisihan tietysti kiva, että kissa myös niitä söisi. Meillä kuitenkin luovutettiin raksutaistelussa, mutta Mäykynen ei suostunutkaan syömään niitä ollenkaan.