Varsinkin kaikki pehmeät ja mahdollisimman pienet paikat kiinnostaa. Ihan on pakko ängetä itseään joka paikkaan. Vähän sitten ihmetyttää, kun tulee katto vastaan.
Tosin joskus syynä on se, että kiva leikkikalu on mennyt harmillisesti sellaiseen paikkaan, josta sitä ei oikein itse saa pois. Kova tassulla läpsyttelykään ei aina auta ja sitten pitää pyytää ihmisiltä apua. Onneksi Nemo ei sentään syö sähköjohtoja.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti