Apua, nyt se tukehtuu

Nemo rupes yks päivä kakomaan ihan tajuttomasti ja minä tietysti säikähdin, että nyt se tukehtuu. Kuulosti siltä kuin Nemolla olisi jotain kurkussa eikä Nemo saisi henkeä. Ilmeisesti kissat kuitenkin joskus tekee niin, olisiko kyseessä jotenkin ne karvapallot. Ei Nemo tosin ole mitään karvapalloja oksennellut, mutta en oikein keksi muuta kuin että jotain karvaa siellä kurkussa oli. Toinen puolisko sanoo, että se on ihan normaalia. Niinpä. Sitä vaan itse säikähti, kun kakominen näytti jotenkin niin avuttomalta. Voiskohan kissalle antaa tekohenkitystä, jos se tukehtuu? Kissa selälleen ja suu auki.

Nemokin taisi vähän ihmetellä mistä on kyse, ainakin ilme oli sen mukainen.

Jogurttia lautaselta

Nemo on siirtynyt lusikasta lautaseen jogurtin syömisessä. Pitää oikein nousta takajaloille, että pääsee lipomaan hyvää jogurttia. Vielä ei sentään mysli ole maistunut, mutta jotain mystistä tossa maustamattomassa jogurtissa on. Nemo voisi syödä sitä litratolkulla. Ei kai pitäisi opettaa tuolla tavalla lautaselta syömistä, mutta kun toinen niin vastustamattomasti laittaa tassunsa lautasen reunalle...

Maton alle piiloon

Nemo tykkää pahvilaatikoista. Ei niillä leikkimisestä vaan niiden pureskelemisesta. Pureskelun lisäksi pahvilaatikosta on toisinaan ihan kiva vaania liikkuvia juttuja, mutta ei meillä pahvilaatikosta kyllä tule jokapäiväistä leikkikalua.

Pahvilaatikoiden lisäksi matot on tosi kivoja. Varsinkin reunojen nostelu ja meidän keittiön maton halailu on suurta huvia. Maton alla on hyvä paikka olla piilossa varsinkin meidän ihmisten jahdatessa toista kameralla. Tosin Nemo ei taida tajuta, että silloin vasta tuleekin söpöjä kuvia.

Loikoilua

Ohhoh, onpas elämä rankkaa. Leikin jälkeen on aika kiva oikaista pitkälleen ja olla vaan.

Toi mun ihminen selätti mut ihan yhtäkkiä. Taisin tehdä jotain kiellettyä.
(joo, raavit sohvaa)

Ruokaa ulkomailta asti

Nemo sai tällä viikolla ensimmäisen kerran paketin ihan Saksasta asti. Olemme tilanneet ruoat yleensä täältä kotomaasta, mutta kun kaikki sanoivat, että Zooplussasta saa edullisemmin, täytyihän meidänkin sitä kokeilla.

Paketti saapui viikon odottelun jälkeen. DHL tai Posti tai kuka sitten laatikon kuljettikin ei oikein osannut käyttää puhelinta. Ruokapaketti olisi ollut ovella jo perjantaiaamuna, mutta meillä on portti lukossa. Ei sitten tullut kuljettajalle mieleen soittaa. Joten paketti saatiin kotiin vasta maanantaina, ihan itse Postista hakemalla.

Kaikki ruokapurkit olivat ehjinä ja niitä todellakin oli. Kyllä nyt riittää Nemolla herkkuja. Tosin Nemo tuntui olevan paljon kiinnostuneempi pahvilaatikon ympärillä olevasta kovasta muovinauhasta kuin itse ruoasta.

Nemo syö yleenä Almo Naturea ja FelinePortaa, mutta nyt Nemolle tarjotaan myös mm. Miamoria ja Animondaa. Miamorin neliöpurkissa oleva kalkkunamössö ei kelvannut Nemolle ollenkaan ja mietin, että just, nyt on sitten 30 purkkia ruokaa, jota Nemo ei syö. Oliskohan ensin pitänyt kokeilla, kelpaako muut merkit? No, ruoka jäi lautaselle koko päiväksi. Kokeilin kuitenkin illalla pussi-Miamoria ja se onneksi maistui. Ei siis ihan turha ostos.

Purkkiruoan lisäksi Nemo syö vähän mitä sattuu ja viimeisin aika eksoottinen ruoka on oliivit. Ja varsinkin valkosipulimarinoidut oliivit. Ei Nemo tosin oliiveja kokonaisina syö, vaan nuolee niitä kovasti, mutta silti. Outo kissa, koska edes minä en pidä oliiveista.

Kissan loma

Me olemme selkeästi liian kiintyneitä meidän pieneen suloiseen kissaan, koska me mietitään ja mietitään, että voidaanko me laittaa Nemo kissahotelliin meidän pääsiäisloman ajaksi. Mitä jos se saa tosi pienen kopin ja mitä jos kukaan ei leiki sen kanssa ja mitä jos se ei pääse kenenkään syliin, vaikka se tykkää siitä kovasti ja mitä jos se ei tykkää ollenkaan olla siellä ja mitä jos se ei muista meitä enää viikon jälkeen tai on tosi vihainen meille. Mitä jos?

Siis sehän on vaan kissa. Ei lapsi. Mutta silti, Nemo on nyt perheenjäsen ja tietysti me kannamme huolta, että toisella on kaikki hyvin. Kai Nemollakin jotain tunteita on?

Lähdemme pääsiäiseksi Lappiin emmekä voi ottaa Nemoa mukaan. Eikä meillä oikein ole ketään sellaista, jota voisi pyytää käymään joka päivä Nemoa katsomassa. Joten kissahotelli on kai paras vaihtoehto. Siellä se ainakin saa ruokaa ja puhtaan vessan joka päivä.

Ehkä Nemo pitää sitä lomana. Se voi riehua ihan niin kuin haluaa omassa pikku huoneessaan eikä meitä ihmisiä ole koko ajan jaloissa hätyyttelemässä, että tuota ja tuota ei saa tehdä.

Meinaako ne laittaa mut hotelliin?

Saalistusta, kiipeilyä ja lepohetkiä

Yllätin Nemon tänään kiipeilypuuhista. Meidän designtuoli ei välttämättä tykkää siitä, mutta Nemolle se on selvästi hupia. Jotain se siinä näki, koska ensin piti ottaa saalistusasento ja vasta sitten hyökättiin kohti tuolia. Tekeeköhän Nemo tota useinkin, kun se on yksin kotona? Pitäis varmaan asentaa piilokamera, joka seuraisi kissanelämään vuorokauden ympäri. Tosin kaipa Nemo suurimman osan ajasta nukkuu. Leikin jälkeen varsinkin aina väsyttää ja pitää kellahtaa ihan selälteen.

Ja vaikka tänään on lauantai, Nemo on nukkunut jo pitkään päiväunia. Yleensä lauantaisin se notkuu vierellä koko ajan. Ehkä Nemo on todennut, että eiköhän nää lauantait ole tullut nähty.

Minä poika se tykkään mennä kaikkiin pikkukoloihin

Varsinkin kaikki pehmeät ja mahdollisimman pienet paikat kiinnostaa. Ihan on pakko ängetä itseään joka paikkaan. Vähän sitten ihmetyttää, kun tulee katto vastaan.

Tosin joskus syynä on se, että kiva leikkikalu on mennyt harmillisesti sellaiseen paikkaan, josta sitä ei oikein itse saa pois. Kova tassulla läpsyttelykään ei aina auta ja sitten pitää pyytää ihmisiltä apua. Onneksi Nemo ei sentään syö sähköjohtoja.

Poseerauksia

Taitaa Nemo tietää, että on siinä pojalla näköä. Sen verran tottuneesti poseeraa kameralle leikin keskellä. Meillä ihmisillä on niin kovin kiire työasioiden kanssa, että on pakko kuvailla Nemoa jatkuvasti. Muuten ei huomaakaan, kuinka Nemosta kasvaa iso poika.

Silmärähmää

Nemon toinen silmä vuotaa paljon enemmän kuin toinen ja siihen tulee rähmää joka päivä. Me kun ollaan vielä niin kokemattomia kissan sairauksien kanssa, ei tietenkään oikein tiedetä, että pitäisikö Nemo vie lääkäriin. Jospa Nemolla on silmätulehdus tai jotain. Siispä Nemon silmästä piti ottaa vähän lähikuvaa, jotta voidaan verrata, onko silmät jotenkin erilaiset. Nemo ei tainnut oikein tajuta, mitä ihmettä tapahtuu, kun toista silmää yritetään availla ihan miten sattuu. No, ei me oikein osattu mitään eroa nähdä, mutta ehkä pitää kuitenkin soittaa lääkäriin ja kysyä, onko rähmiminen normaalia.

Ruokaa, unta ja hellyyttä

Nemon elämä on aika helppoa. Ruokaa tulee aina aamulla, kun on tarpeeksi kauan tassutellut ihmisen päällä, nuollut kasvoja ja tunkenut itsensä kainaloon. Sitten voikin nukkua koko päivän ja kun ihmiset saapuu illalla kotiin, pääsee leikkimään ja saa lisää ruokaa. Leikin jälkeen on mukava käpertyä kainaloon ja kun ihmiset on menossa nukkumaan, voi itse juosta ympäri asuntoa ja nauttia elämästä.

Tietokone kiinnostaa edelleen tosi paljon. On kiva tuijotella tietokoneen ruudun takaa, kun ihmiset yrittää tehdä hommia. Yritä siinä nyt sitten keskittyä, kun kaksi silmää tuijottaa.

Veden lisäksi tuli on huippukiinnostavaa. Viime viikonloppuna Nemo tuijotti lumoutuneena kynttilän liekkejä. Nemo on kuitenkin fiksu kissa eikä edes yritä koskea liekkiin.

Turkin harjaaminen on meillä operaatio. Nemo nauttii siitä kovasti, kunhan mukana on kaksi harjaa. Toisella voi harjata ja toista pitää saada pureskella. Luulis olevan aika kovaa, mutta Nemosta se on kivaa. Ilman kahta harjaa meillä ei turkkia harjattaisi.

Mitäs kivaa täällä on?

Nemo tosiaan löysi tiensä keittiön kaappien päälle liesituuletinta apuna käyttäen. Nyt vaan on käynyt niin, että se ei oikein uskalla tulla sieltä itse alas. Mutta pakkohan sen on oppia. Nemo istuu ylimmällä rappusella ja me yritetään puhelemalla saada toinen alas. Toinen raukka yrittää selittää, että auttakaa nyt ihmiset mut alas täältä.

Raput on sen verran jyrkät, että siirtyminen pelkästään yhdeltä rapulta toiselle näyttää tosi vaaralliselta. Mutta jotenkin Nemo ensin siirtää etutassut rappuselle ja sitten hassusti kääntää takapuolensa alaspäin ja hups, sitten ollaan seuraavalla rapulla. Mutta tätä ei uskalleta tehdä, ellei joku ole kannustamassa. Eikä aina silloinkaan.

Pitääkö olla niin kiinnostunut kaikesta :)

Hurjat leikit

Nemon lempileikki on vaihtunut sulkaviuhkasta nahkanaruviuhkaan. Sen perässä on mahtavaa juoksennelle ja hyppiä. On muuten aika korkeita Nemon hypyt nykyään, ihan hirvittää, kun välillä tullaan kuperkeikan kautta alas. Kuva kertoo enemmän kuin sanat. Nemo osaa olla leikkisästi hurjana.
















Ja leikkien jälkeen tietysti väsyttää kovasti. Eikö ole suloinen kissa?