tiistai 29. joulukuuta 2009

Nemon joulu

Nemon joulu alkoi automatkalla Turkuun. Alku näytti (ja kuulosti) lupaavalta, mutta Nemo ei kuitenkaan halunnut maata kopassaan vaan seisoi ja katseli ympärilleen jatkuvasti. Ja halusi sitten päästä kovasti pois. Jossain vaiheessa Nemo raapi kassia niin paljon, että hups, vetoketju aukesi ja Nemo seisoi auton penkillä (meillä on siis pehmeä kantokoppa). Ohhoh, auto bussipysäkille ja Nemo takaisin koppaan. Loppumatkasta oli jo niin kova itku, että Nemo pääsi etupenkille syliini. Yllättävän kiltisti se sylissä istui, ei yhtään halunnut lähteä seikkailulle vaan katseli kiltisti ympärilleen sylistä.

Aten ja Nemon kohtaaminen sujui pelättyä helpommin. Muutaman kerran Atte haukkui, kun Nemo tuli lähelle. Nemoa koira ei haittaa, mutta haukkuminen ei ole kivaa. Jonkin aikaa Atte seurasi Nemoa kuin paita peppua, mutta muutaman tunnin päästä Atte ei enää ollut niin kiinnostunut Nemosta. Joten aika helpolla päästiin.

Aluksi Nemo etsi omia paikkoja, mistä se näki Aten liikkeet.




Tuolin alta näki koko olohuoneen


Saunan lauteilla oli turvallista


Atte ei päässyt keittiöön pöydälle, joten siellä oli Nemolle hyvä vartiopaikka.


Toisinaan uskallettiin ihan lähelle


"Missä on mun ruoka?"
Atte söi Nemon ruokia ja Nemo söi Aten ruokia. Miksiköhän se mitä toisella on, on muka aina parempaa kuin oma?


"Minä vartioin laatikoita."
(Tais olla lämmin paikka)


"Tää on kyllä vähän outo paikka. Joks mennään kotiin?"


Nemo tykkää olla vaatekaapissa, joten uudessakin paikassa odotettiin, että vaatekaappi aukeaisi. Ei auennut.


Ulkona oli jotain tooodella mielenkiintoista. Lumi varmaan leijaili? Tai oksat heilui?


 Taitavat kummatkin odottaa ruokaa


Lopulta oltiin jo ihan vierekkäin kuin vanhat tutut. Tosin silmä tarkkana...


Minä tietysti valvoin puoli yötä miettien, että missä se kissa nyt on, nukkuuko se ollenkaan ja miksei se tule nukkumaan meidän kanssamme. Yleensä Nemo kun nukkuu vieressä, mutta taisi joulupaikassa olla niin paljon uusia ja mielenkiintoisia hajuja ja juttuja, että ei paljon Nemoa näkynyt yöllä. Ilmeisesti Nemo ei kovin paljoa nukkunut, koska joulupäivänä se oli niin väsynyt, että ei paljon korvaansa heilauttanut, kun päiväpeittoa, jonka alla se nukkui, nostettiin. Tavallisesti Nemo loikkaa saman tien pois peiton alta, mutta nyt hyvä kun silmä aukesi. Olihan tosin parin päivän sisällä käyty myös kahdella eläinlääkärillä, joten ei ihme, että nukutti.

Joulupäivänä Nemo pääsi kotiin ja me ihmiset lähdimme joulupäivän illalliselle ja katsomaan toisia kissoja. Nemo sai nukkui rauhassa univelat pois.

 Murri sai loikoilla pöydällä


Musti nauttii joulusta kuusen alla


2 kommenttia:

Noinen kirjoitti...

Ihania ilmeitä Nemolla :)

Jenni kirjoitti...

Tosiaan ihania ilmeitä! Ja olipa Nemo rennosti koiran kanssa - voisi Cisu ottaa oppia... Meilläkin automatkaillaan sylissä, tosin valjaissa ja hihnassa. Cisu istuu aina aivan tyynesti sylissä, taitaa nauttiakin "pakkosylistä", mutta Toto yrittää välillä kiipeillä ties mihin. Vähitellen alkaa hänkin oppia, että autossa ollaan kiltisti tai joutuu koppaan.