Tuntuu, että viime päivinä ollaan vähän menty takapakkia. Nemo alkaa hermostumaan vähän nopeammin Nellin läheisyyden kaipuuseen. Nämä kuvat ovat viime torstailta, jolloin vielä oli rauha maassa.
Nellin korvat ovat aikas ruvella, kun Nemo puree niitä hurjissa kaksintaisteluleikeissä. Tosin sitten kovasti nuollaan korvaa puhtaaksi. En tiedä tajuaako Nemo, että pureminen ei ole oikein hyvä juttu. Tai ainakin luulisin, että se ei ole hyväksi. Nellin korvissa näkyy pieniä veripisaroita, jotka ovat kuivuneet.
Mutta juu, toisinaan ollaan niin kavereita, että. Aika vaihtelevaa siis tällä hetkellä. Nemo kyllä selvästi hakeutuu välillä pois Nellin silmistä, yleensä jonnekin korkealle, esimerkiksi makuuhuoneen vaatekaappien päälle, jonne Nelli ei vielä pääse. Ja Nelli tietysti etsii Nemoa inisten. "Minne mun kaveri meni?"
Eikä Nemo voi todellakaan tulla sänkyyn viereemme, jos Nelli on siellä. Hetken kuuluu kehräys, mutta tajutessaan, että hän ei olekaan ainoa kissa vieressämme, kuuluu murinaa ja vain suhahdus, kun Nemo on jo poissa. Toivotaan, että tämä on nyt vain joku välikausi ja Nemokin ymmärtäisi, että Nelli haluaa kovasti olla kiva kaveri.
1 kommentti:
Eikö se siitä, kyllähän vanhemman kissan pitää tehräkki rajata selväksi pennulle.. Kaikki pennut ei meinaa vaan aina ymmärtää pysyä vähä kauempana :DD
Lähetä kommentti