Nemon joulu

Nemon joulu alkoi automatkalla Turkuun. Alku näytti (ja kuulosti) lupaavalta, mutta Nemo ei kuitenkaan halunnut maata kopassaan vaan seisoi ja katseli ympärilleen jatkuvasti. Ja halusi sitten päästä kovasti pois. Jossain vaiheessa Nemo raapi kassia niin paljon, että hups, vetoketju aukesi ja Nemo seisoi auton penkillä (meillä on siis pehmeä kantokoppa). Ohhoh, auto bussipysäkille ja Nemo takaisin koppaan. Loppumatkasta oli jo niin kova itku, että Nemo pääsi etupenkille syliini. Yllättävän kiltisti se sylissä istui, ei yhtään halunnut lähteä seikkailulle vaan katseli kiltisti ympärilleen sylistä.

Aten ja Nemon kohtaaminen sujui pelättyä helpommin. Muutaman kerran Atte haukkui, kun Nemo tuli lähelle. Nemoa koira ei haittaa, mutta haukkuminen ei ole kivaa. Jonkin aikaa Atte seurasi Nemoa kuin paita peppua, mutta muutaman tunnin päästä Atte ei enää ollut niin kiinnostunut Nemosta. Joten aika helpolla päästiin.

Aluksi Nemo etsi omia paikkoja, mistä se näki Aten liikkeet.

Tuolin alta näki koko olohuoneen

Saunan lauteilla oli turvallista

Atte ei päässyt keittiöön pöydälle, joten siellä oli Nemolle hyvä vartiopaikka.

Toisinaan uskallettiin ihan lähelle

"Missä on mun ruoka?"

Atte söi Nemon ruokia ja Nemo söi Aten ruokia. Miksiköhän se mitä toisella on, on muka aina parempaa kuin oma?

"Minä vartioin laatikoita."

(Tais olla lämmin paikka)

"Tää on kyllä vähän outo paikka. Joks mennään kotiin?"

Nemo tykkää olla vaatekaapissa, joten uudessakin paikassa odotettiin, että vaatekaappi aukeaisi. Ei auennut.

Ulkona oli jotain tooodella mielenkiintoista. Lumi varmaan leijaili? Tai oksat heilui?

 Taitavat kummatkin odottaa ruokaa

Lopulta oltiin jo ihan vierekkäin kuin vanhat tutut. Tosin silmä tarkkana...

Minä tietysti valvoin puoli yötä miettien, että missä se kissa nyt on, nukkuuko se ollenkaan ja miksei se tule nukkumaan meidän kanssamme. Yleensä Nemo kun nukkuu vieressä, mutta taisi joulupaikassa olla niin paljon uusia ja mielenkiintoisia hajuja ja juttuja, että ei paljon Nemoa näkynyt yöllä. Ilmeisesti Nemo ei kovin paljoa nukkunut, koska joulupäivänä se oli niin väsynyt, että ei paljon korvaansa heilauttanut, kun päiväpeittoa, jonka alla se nukkui, nostettiin. Tavallisesti Nemo loikkaa saman tien pois peiton alta, mutta nyt hyvä kun silmä aukesi. Olihan tosin parin päivän sisällä käyty myös kahdella eläinlääkärillä, joten ei ihme, että nukutti.

Joulupäivänä Nemo pääsi kotiin ja me ihmiset lähdimme joulupäivän illalliselle ja katsomaan toisia kissoja. Nemo sai nukkui rauhassa univelat pois.

 Murri sai loikoilla pöydällä

Musti nauttii joulusta kuusen alla

Paras joululahja ikinä

Nemo on kunnossa.

HauMaun lääkäri kuunteli Nemon sydänääniä pitkänkin aikaa ja sanoi, että hän ei kuule mitään epäilyttävää. Hän totesi, että joskus kun kissa oikein jännittää ja syke nousee kovaksi, tapahtuu sydämessä jotain (en nyt  muista mitä), joka saattaa tehdä sivuäänen, mutta se ei ole vaarallista. Hän sanoi myös, että on olemassa 6-tasoisia sydänsairauksia ja jos Nemolla jotain on, se on luultavasti 1/6 eli ei ainakaan mitään perinnöllistä. Lääkäri oli tosi asiantunteva ja mukava, ja sanoi, että hän ei periaatteessa kehota ottamaan ultraääntä, koska ääniä ei kuulu, mutta jos me halutaan, niin se voidaan ottaa. No, me tietysti haluttiin varmuus asiaan, joten siis ultraan.

Tähän asti oli mennyt ihan mukavasti, Nemo oli normaali energinen itsensä, mutta kun päästiin ultraäänihuoneeseen ja olisi pitänyt olla kyljellään, Nemo päätti, että nyt riittää tämä retuuttaminen. Lääkäri ajoi yhdestä kohtaa karvoja pois ja yritimme saada Nemoa pysymään kyljellään. Kun siitä ei tullut mitään, Nemo sai seisoi. Mutta johtuisiko geelistä, jota laitettiin kuuntelu kohtaan, itse kuuntelulaitteesta, uusista ihmisistä, oudosta paikasta tai koirien hajusta, Nemo laittoi ranttaliksi. Nemo harvemmin sihisee, mutta nyt päästiin todistamaan paria hienoa sihinäkohtausta. Nemo ei pitänyt tutkimuksesta tippaakaan. Se rimpuili, sihisi ja maukui. Yritin parhaani mukaan rauhoitella Nemoa, ja jotenkin lääkäri sai otettua tarpeeksi kuvia analyysia varten, mutta aika työn takana se oli.

Kuvissa kaikki näytti ihan normaalilta. Seinämät olivat oikean paksuiset ja kammiot kauniin muotoiset. Eli Nemo todettiin terveeksi.

Sen verran kovan henkisen pamauksen eilinen eläinlääkäri sai aikaan omilla kauhuskenaarioillaan, että kyseiselle eläinlääkärille ei kyllä mennä enää koskaan. Olen siellä Nemon kanssa käynyt 4 kertaa ja joka kerta on jäänyt vähän huono fiilis koko paikasta. Tai ei paikasta, hoitotädit on ihan kivoja, mutta lääkäristä ei tule oikein asiantunteva olo. Mutta kun se on tuossa ihan vieressä ja sinne on ollut helppo mennä. Ei enää. Ihan hyvä sinänsä, että jos jotain epäilyttävää kuuluu, niin se sanotaan, mutta ei välttämättä tarvitse kertoa niitä kaikista pahimpia asioita, mitä siitä saattaa seurata. Ei ennen tarkempia tutkimuksia.

Nyt voimme helpottuneena aloittaa joulun vieton. Nemo toivottaa kaikille oikein ihanaa ja leikintäyteistä joulua!

Sivuääni sydämessä

Käytiin tänään Nemon kanssa 1v. terveystarkastuksessa. Kaikki oli muuten ihan ok, mutta lääkäri kuuli sydämessä sivuäänen. Sivuääni kuului, kun Nemoa jännitti ja se tärisi kovasti, mutta kun Nemo oli ihan rauhassa, ääntä ei kuulunut.

Tosi kiva näin ennen joulua kuulla tollasta ja tietysti itseään syyttää sitten siitä, että ei vienyt Nemoa aikaisemmin tarkastukseen. Lääkäri kehotti viemään ultraäänitutkimukseen ja varasin ajan Felinasta ensi  maanantaiksi. Mieheni kuitenkin sanoi, että nyt pitää saada heti tutkimuksiin, muuten menee joulu ihan pihalle, joten saimme ajan huomiseksi eläinlääkäriasema HauMausta. HauMausta ei ole mitään kokemusta, mutta kaipa he ovat ihan yhtä hyviä kuin muutkin.

Miksi näin pitää tapahtua? Toivon vaan, että se ei ole mikään vakava juttu tai että sen saa hoidettua.Nemo on vasta yhden, miten voi niin pienellä suloisella kissalla muka olla joku vika sydämessä?

Joulupuu on rakennettu

Päätimme Nemosta huolimatta tuoda tänäkin vuonna kuusen kotiin. Kuusta enemmän Nemoa tuntui kiinnostavan sulava lumi, joka valui kylpyhuoneen viemäriin. Toki kuusen tuoksu vähän mietitytti, mutta ainakaan vielä (kun kuusi on ollut koristeltuna pari tuntia) kuusi ei ole kaatunut eikä pallot lennelleet. Mikä on niin hyvä, koska joulukuusi täytyy kyllä jouluna olla.

 

Nemo auttoi myös kiltisti kuusen koristelussa juoksemalla koristenarut perässään, jolloin ne mukavasti suoristuivat kuusta varten.

 

Vaikka joulu on tulossa ja koristeet ovat kaulassa, on Nemolla hieman huolestunut ilme. Jokohon se tietää, että jouluksi on luvassa ihan ennennäkemätöntä menoa? Nemo pääsee automatkalle Turkuun asti, ja siellä odottaa outo paikka ja koira. Mielenkiinnolla (ja kauhulla) odotamme, että minkälainen juoksu-haukku-maukuna -kilpailu jouluna saadaan aikaiseksi.

 

Joulukoristeilla leikkiminen jatkuu

Pitkä tuijotus

Hieman on kysyvä ilme Nemolla. Sitä tapaa nykyään aika usein Nemon tuijottamasta. Ilmeisesti kissaa ei pitäisi tuijottaa kovinkaan pitkään, koska se voi tuntea itsensä uhatuksia, mutta meillä ei kyllä ole niin. Me voidaan Nemon kanssa tuijottaa toisiamme pitkäänkin ja yleensä minä häviän. Eikä Nemo ainakaan tunnu siltä, että se jotenkin kokisi sen uhkaavaksi. Olisi kiva vaan tietää, että mitä ihmettä Nemo aina välillä näkee, kun se tuijottaa vaikka jotain asunnon kulmaa. Haamuja?

Nemo leikkii joulukoristeen narulla

Aivan mahtavia hyppyjä ja kuperkeikkoja. Tästä on ollut iloa moneksi illaksi.

Lämpöpatteri

Lempipaikkoja on tietysti kaikki lämpimät paikat. Tai jopa kuumat. Nemo makaa monesti läppärin akun päällä, joka tietysti käytössä kuumenee tosi kuumaksi. Siinä on sitten kiva pitää tassua ja lämmitellä. Välillä akku on niin kuuma, että Nemo nostelee tassua siihen tyyliin, että nyt oli kyllä aikas lämmintä. Miksi ihmeessä täytyy tassua pitää niin kuumassa paikassa, että se polttaa?

 

TV-tason maalauksen aikana digiboksi oli keskellä lattiaa ja sekös jos mikä oli kiva lämmin paikka. Siinä oli mukavaa kellistellä ja nautiskella, vähän pyörähdellä ja nukkua. Kyllä elämä on kissan näkökulmasta mukavaa.

Tuolla ylhäällä on jotain tooosi mielenkiintoista

Sylivauva

Kun saavun työpäivään päätteeksi kotiin, Nemo odottaa oven takana. Alkaa kova maukuna "Minut pitää huomioida" -tyyliin. Otan takin pois ja ripustan sen kaappiin. Nemo nostaa toisen tassun jalalleni. "Ota syliin". Vaihdan kotiasuun, Nemo istuu lattialla ja tuijottaa isosti. "Eikö jo pääse?!!" Istun sängylle ja laitan villasukat jalkaan. Nemo nousee etujaloillaan polviani vasten. "Nyt!" Nemo ojentaa tassunsa kohti olkapäätäni ja nostan Nemon olkapäälle kuin vauvan.

Tästä on tullut meidän jokailtainen rutiini. Onko se sitten järkevää vai ei, mutta ei siitä oikein pääse enää eroon. Nemo on muutenkin nykyään ihan huippuunsa asti läheisyyden kipeä. Se varmaan luulee olevan ihminen. Nytkin se makaa lattialla puolen metrin päässä ja yrittää pitää silmät auki, vaikka näyttää väsyttävän hurjasti.

Ja jos ei sylissä, niin tosiaan muuten vaan lähellä. Nemo osallistui mm. todella innokkaasti piparkakkutalon rakentamiseen. Taas oli tassut valkoisena, tosin onneksi tällä kertaa tomusokerista.

Kiintoisia hajuja

Nemo on pesty viimeisen parin viikon aikana kolme kertaa maalista. Nemo tunkee pienet tassunsa joka paikkaan, missä on vähänkin jotain mielenkiintoista. Maalasimme taas seiniä ja pöytää ja tietysti Nemo halusi olla mukana mahdollisimman paljon. Ei paljon auttanut, vaikka Nemo suljettiin makuuhuoneeseen. Kun oven avasi varomattomasti, luikahti oven raosta pieni harmaa nelijalkainen vipeltäjä ja pian juostiinkin kilpaa Nemon ja Nemon tassuista lähtevien maalijälkien perässä. Että se osaakin mennä lujaa. No, Nemo kiinni, pyyhkeen sisään ja tassut hanan alle. Ei kovin mukavaa hommaa, varsinkin kun toinen rimpuilee pyyhkeen sisässä niin, että pari kertaa oli taas käsilihakset koetuksella. Mutta maali on tassuista pois saatava. Onneksi maali on sentään vedellä lähtevää, eikä ilmeisesti mitään kovin myrkyllistä, mutta eihän se nyt kuitenkaan terveellistäkään ole. Ja lisäksi kun nenä oli pitänyt myös työntää maaliin (pitihän sitä maalia nyt haistella), oli viiksien päät hassusti valkoiset.

Nemo on muutenkin jotenkin tosi kiinnostunut maalista ja teipistä. Meidän oma pikku imppaaja :)
Kaipa niissä on jotain sellaista hajua, joka Nemoa kiinnostaa. Teippiä on kiva tassutella, kun se jää tassuihin ja nenään kiinni. Mutta tietysti vastuuntuntoisina vanhempina pyrimme pitämään Nemon poissa maalien ja teippien lähettyviltä :)

 

 

 

 

Nemo leikkii linssinsuojuksella

Pikku apulainen

Nemo halusi kovasti auttaa nuottien lajittelussa. Tosin paljon kivempi oli juosta paperien perässä ja liukastella niiden päällä. Ja kaivaa tassulla pinojen alta. Parasta oli kuitenkin syödä kansion metalliosaa. Auts, luulisi sattuvan hampaisiin ja ikeniin. En oikein tajua, miksi on niin kivaa syödä ja pureskella kaikkea kovaa. No, leikille tuli aika pian loppu, koska tuli huoli, että hampaat rikkoontuu.

Haloo, onks siellä kameran takana ketään, joka leikkis?

Nemo näyttää vähän siltä kuin olisi ollut rankempikin ilta takana :)

Auringonpaisteessa

Muutamina aurinkoisina syyspäivinä Nemo on löytänyt lämpimän auringon läiskän lattialta. Ja siinähän on mukava köllötellä.

Laatikkoleikkiä

Laatikot, kassit ja pussit. Niillä, ja niissä, on niin mukava leikkiä.