Nellillä oli jokin aika sitten tarve syödä kukkakimpun lehteä. Kun ei voinut tietää, oliko lehti myrkyllinen, ei tietenkään voinut antaa toisen sitä syödä. Mutta kyllä siitä silti palasia lähti, kun silmä vältti. Kukkakimppu vaihtoi paikkaa monta päivää, jotta olisin löytänyt sellaisen paikan, jossa se ei olisi Nelliä kiinnostanut. Turha vaiva, ei auttanut.
Koko show päättyi siihen, että yhtenä yönä heräsin kovaan meteliin ja pääsin todistamaan, kuinka Nelli oli juossut ruokapöydälle, kaatanut maljakon ja kaikki vedet valuivat pöydältä tuolin kautta lattialle. Kiva herätys, Nelli.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
O-ou, tollaista houkuttelevista heinistä on ihan mahdoton pitää kissat erossa. Meillä päätyi tuollaisia sisältävä kimppu lopulta parvekkeelle talvipakkaseen, kun ei mikään paikka ollut Mindyn ulottumattomissa.
Voi miten söpö pikku tuholainen :D Tervetuloa myös vierailemaan blogissa Rudin nurkkaus http://rudinnurkkaus.blogspot.fi/
Oi ihanaa käydä lukemassa muidenkin sinisten elämästä.
Itseltä löytyy kotoa venäjänsininen Nöpö ja tavallinen maatiainen Väinö. Aivan ihanaa katsella kuvia näistä valloittavista otuksista! Samanlaiselta meno näyttää meilläkin ;)
Lähetä kommentti