tiistai 29. joulukuuta 2009

Nemon joulu

Nemon joulu alkoi automatkalla Turkuun. Alku näytti (ja kuulosti) lupaavalta, mutta Nemo ei kuitenkaan halunnut maata kopassaan vaan seisoi ja katseli ympärilleen jatkuvasti. Ja halusi sitten päästä kovasti pois. Jossain vaiheessa Nemo raapi kassia niin paljon, että hups, vetoketju aukesi ja Nemo seisoi auton penkillä (meillä on siis pehmeä kantokoppa). Ohhoh, auto bussipysäkille ja Nemo takaisin koppaan. Loppumatkasta oli jo niin kova itku, että Nemo pääsi etupenkille syliini. Yllättävän kiltisti se sylissä istui, ei yhtään halunnut lähteä seikkailulle vaan katseli kiltisti ympärilleen sylistä.

Aten ja Nemon kohtaaminen sujui pelättyä helpommin. Muutaman kerran Atte haukkui, kun Nemo tuli lähelle. Nemoa koira ei haittaa, mutta haukkuminen ei ole kivaa. Jonkin aikaa Atte seurasi Nemoa kuin paita peppua, mutta muutaman tunnin päästä Atte ei enää ollut niin kiinnostunut Nemosta. Joten aika helpolla päästiin.

Aluksi Nemo etsi omia paikkoja, mistä se näki Aten liikkeet.




Tuolin alta näki koko olohuoneen


Saunan lauteilla oli turvallista


Atte ei päässyt keittiöön pöydälle, joten siellä oli Nemolle hyvä vartiopaikka.


Toisinaan uskallettiin ihan lähelle


"Missä on mun ruoka?"
Atte söi Nemon ruokia ja Nemo söi Aten ruokia. Miksiköhän se mitä toisella on, on muka aina parempaa kuin oma?


"Minä vartioin laatikoita."
(Tais olla lämmin paikka)


"Tää on kyllä vähän outo paikka. Joks mennään kotiin?"


Nemo tykkää olla vaatekaapissa, joten uudessakin paikassa odotettiin, että vaatekaappi aukeaisi. Ei auennut.


Ulkona oli jotain tooodella mielenkiintoista. Lumi varmaan leijaili? Tai oksat heilui?


 Taitavat kummatkin odottaa ruokaa


Lopulta oltiin jo ihan vierekkäin kuin vanhat tutut. Tosin silmä tarkkana...


Minä tietysti valvoin puoli yötä miettien, että missä se kissa nyt on, nukkuuko se ollenkaan ja miksei se tule nukkumaan meidän kanssamme. Yleensä Nemo kun nukkuu vieressä, mutta taisi joulupaikassa olla niin paljon uusia ja mielenkiintoisia hajuja ja juttuja, että ei paljon Nemoa näkynyt yöllä. Ilmeisesti Nemo ei kovin paljoa nukkunut, koska joulupäivänä se oli niin väsynyt, että ei paljon korvaansa heilauttanut, kun päiväpeittoa, jonka alla se nukkui, nostettiin. Tavallisesti Nemo loikkaa saman tien pois peiton alta, mutta nyt hyvä kun silmä aukesi. Olihan tosin parin päivän sisällä käyty myös kahdella eläinlääkärillä, joten ei ihme, että nukutti.

Joulupäivänä Nemo pääsi kotiin ja me ihmiset lähdimme joulupäivän illalliselle ja katsomaan toisia kissoja. Nemo sai nukkui rauhassa univelat pois.

 Murri sai loikoilla pöydällä


Musti nauttii joulusta kuusen alla


keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Paras joululahja ikinä

Nemo on kunnossa.

HauMaun lääkäri kuunteli Nemon sydänääniä pitkänkin aikaa ja sanoi, että hän ei kuule mitään epäilyttävää. Hän totesi, että joskus kun kissa oikein jännittää ja syke nousee kovaksi, tapahtuu sydämessä jotain (en nyt  muista mitä), joka saattaa tehdä sivuäänen, mutta se ei ole vaarallista. Hän sanoi myös, että on olemassa 6-tasoisia sydänsairauksia ja jos Nemolla jotain on, se on luultavasti 1/6 eli ei ainakaan mitään perinnöllistä. Lääkäri oli tosi asiantunteva ja mukava, ja sanoi, että hän ei periaatteessa kehota ottamaan ultraääntä, koska ääniä ei kuulu, mutta jos me halutaan, niin se voidaan ottaa. No, me tietysti haluttiin varmuus asiaan, joten siis ultraan.



















Tähän asti oli mennyt ihan mukavasti, Nemo oli normaali energinen itsensä, mutta kun päästiin ultraäänihuoneeseen ja olisi pitänyt olla kyljellään, Nemo päätti, että nyt riittää tämä retuuttaminen. Lääkäri ajoi yhdestä kohtaa karvoja pois ja yritimme saada Nemoa pysymään kyljellään. Kun siitä ei tullut mitään, Nemo sai seisoi. Mutta johtuisiko geelistä, jota laitettiin kuuntelu kohtaan, itse kuuntelulaitteesta, uusista ihmisistä, oudosta paikasta tai koirien hajusta, Nemo laittoi ranttaliksi. Nemo harvemmin sihisee, mutta nyt päästiin todistamaan paria hienoa sihinäkohtausta. Nemo ei pitänyt tutkimuksesta tippaakaan. Se rimpuili, sihisi ja maukui. Yritin parhaani mukaan rauhoitella Nemoa, ja jotenkin lääkäri sai otettua tarpeeksi kuvia analyysia varten, mutta aika työn takana se oli.

Kuvissa kaikki näytti ihan normaalilta. Seinämät olivat oikean paksuiset ja kammiot kauniin muotoiset. Eli Nemo todettiin terveeksi.

Sen verran kovan henkisen pamauksen eilinen eläinlääkäri sai aikaan omilla kauhuskenaarioillaan, että kyseiselle eläinlääkärille ei kyllä mennä enää koskaan. Olen siellä Nemon kanssa käynyt 4 kertaa ja joka kerta on jäänyt vähän huono fiilis koko paikasta. Tai ei paikasta, hoitotädit on ihan kivoja, mutta lääkäristä ei tule oikein asiantunteva olo. Mutta kun se on tuossa ihan vieressä ja sinne on ollut helppo mennä. Ei enää. Ihan hyvä sinänsä, että jos jotain epäilyttävää kuuluu, niin se sanotaan, mutta ei välttämättä tarvitse kertoa niitä kaikista pahimpia asioita, mitä siitä saattaa seurata. Ei ennen tarkempia tutkimuksia.

Nyt voimme helpottuneena aloittaa joulun vieton. Nemo toivottaa kaikille oikein ihanaa ja leikintäyteistä joulua!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Sivuääni sydämessä

Käytiin tänään Nemon kanssa 1v. terveystarkastuksessa. Kaikki oli muuten ihan ok, mutta lääkäri kuuli sydämessä sivuäänen. Sivuääni kuului, kun Nemoa jännitti ja se tärisi kovasti, mutta kun Nemo oli ihan rauhassa, ääntä ei kuulunut.

Tosi kiva näin ennen joulua kuulla tollasta ja tietysti itseään syyttää sitten siitä, että ei vienyt Nemoa aikaisemmin tarkastukseen. Lääkäri kehotti viemään ultraäänitutkimukseen ja varasin ajan Felinasta ensi  maanantaiksi. Mieheni kuitenkin sanoi, että nyt pitää saada heti tutkimuksiin, muuten menee joulu ihan pihalle, joten saimme ajan huomiseksi eläinlääkäriasema HauMausta. HauMausta ei ole mitään kokemusta, mutta kaipa he ovat ihan yhtä hyviä kuin muutkin.

Miksi näin pitää tapahtua? Toivon vaan, että se ei ole mikään vakava juttu tai että sen saa hoidettua.Nemo on vasta yhden, miten voi niin pienellä suloisella kissalla muka olla joku vika sydämessä?

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Joulupuu on rakennettu

Päätimme Nemosta huolimatta tuoda tänäkin vuonna kuusen kotiin. Kuusta enemmän Nemoa tuntui kiinnostavan sulava lumi, joka valui kylpyhuoneen viemäriin. Toki kuusen tuoksu vähän mietitytti, mutta ainakaan vielä (kun kuusi on ollut koristeltuna pari tuntia) kuusi ei ole kaatunut eikä pallot lennelleet. Mikä on niin hyvä, koska joulukuusi täytyy kyllä jouluna olla.




 

Nemo auttoi myös kiltisti kuusen koristelussa juoksemalla koristenarut perässään, jolloin ne mukavasti suoristuivat kuusta varten.

 

Vaikka joulu on tulossa ja koristeet ovat kaulassa, on Nemolla hieman huolestunut ilme. Jokohon se tietää, että jouluksi on luvassa ihan ennennäkemätöntä menoa? Nemo pääsee automatkalle Turkuun asti, ja siellä odottaa outo paikka ja koira. Mielenkiinnolla (ja kauhulla) odotamme, että minkälainen juoksu-haukku-maukuna -kilpailu jouluna saadaan aikaiseksi.

 

Joulukoristeilla leikkiminen jatkuu



tiistai 1. joulukuuta 2009

Pitkä tuijotus


Hieman on kysyvä ilme Nemolla. Sitä tapaa nykyään aika usein Nemon tuijottamasta. Ilmeisesti kissaa ei pitäisi tuijottaa kovinkaan pitkään, koska se voi tuntea itsensä uhatuksia, mutta meillä ei kyllä ole niin. Me voidaan Nemon kanssa tuijottaa toisiamme pitkäänkin ja yleensä minä häviän. Eikä Nemo ainakaan tunnu siltä, että se jotenkin kokisi sen uhkaavaksi. Olisi kiva vaan tietää, että mitä ihmettä Nemo aina välillä näkee, kun se tuijottaa vaikka jotain asunnon kulmaa. Haamuja?