torstai 26. marraskuuta 2009

Nemo leikkii joulukoristeen narulla

Aivan mahtavia hyppyjä ja kuperkeikkoja. Tästä on ollut iloa moneksi illaksi.

Lämpöpatteri



Lempipaikkoja on tietysti kaikki lämpimät paikat. Tai jopa kuumat. Nemo makaa monesti läppärin akun päällä, joka tietysti käytössä kuumenee tosi kuumaksi. Siinä on sitten kiva pitää tassua ja lämmitellä. Välillä akku on niin kuuma, että Nemo nostelee tassua siihen tyyliin, että nyt oli kyllä aikas lämmintä. Miksi ihmeessä täytyy tassua pitää niin kuumassa paikassa, että se polttaa?


 
TV-tason maalauksen aikana digiboksi oli keskellä lattiaa ja sekös jos mikä oli kiva lämmin paikka. Siinä oli mukavaa kellistellä ja nautiskella, vähän pyörähdellä ja nukkua. Kyllä elämä on kissan näkökulmasta mukavaa.


Tuolla ylhäällä on jotain tooosi mielenkiintoista


Sylivauva

Kun saavun työpäivään päätteeksi kotiin, Nemo odottaa oven takana. Alkaa kova maukuna "Minut pitää huomioida" -tyyliin. Otan takin pois ja ripustan sen kaappiin. Nemo nostaa toisen tassun jalalleni. "Ota syliin". Vaihdan kotiasuun, Nemo istuu lattialla ja tuijottaa isosti. "Eikö jo pääse?!!" Istun sängylle ja laitan villasukat jalkaan. Nemo nousee etujaloillaan polviani vasten. "Nyt!" Nemo ojentaa tassunsa kohti olkapäätäni ja nostan Nemon olkapäälle kuin vauvan.

Tästä on tullut meidän jokailtainen rutiini. Onko se sitten järkevää vai ei, mutta ei siitä oikein pääse enää eroon. Nemo on muutenkin nykyään ihan huippuunsa asti läheisyyden kipeä. Se varmaan luulee olevan ihminen. Nytkin se makaa lattialla puolen metrin päässä ja yrittää pitää silmät auki, vaikka näyttää väsyttävän hurjasti.


Ja jos ei sylissä, niin tosiaan muuten vaan lähellä. Nemo osallistui mm. todella innokkaasti piparkakkutalon rakentamiseen. Taas oli tassut valkoisena, tosin onneksi tällä kertaa tomusokerista.


Kiintoisia hajuja

Nemo on pesty viimeisen parin viikon aikana kolme kertaa maalista. Nemo tunkee pienet tassunsa joka paikkaan, missä on vähänkin jotain mielenkiintoista. Maalasimme taas seiniä ja pöytää ja tietysti Nemo halusi olla mukana mahdollisimman paljon. Ei paljon auttanut, vaikka Nemo suljettiin makuuhuoneeseen. Kun oven avasi varomattomasti, luikahti oven raosta pieni harmaa nelijalkainen vipeltäjä ja pian juostiinkin kilpaa Nemon ja Nemon tassuista lähtevien maalijälkien perässä. Että se osaakin mennä lujaa. No, Nemo kiinni, pyyhkeen sisään ja tassut hanan alle. Ei kovin mukavaa hommaa, varsinkin kun toinen rimpuilee pyyhkeen sisässä niin, että pari kertaa oli taas käsilihakset koetuksella. Mutta maali on tassuista pois saatava. Onneksi maali on sentään vedellä lähtevää, eikä ilmeisesti mitään kovin myrkyllistä, mutta eihän se nyt kuitenkaan terveellistäkään ole. Ja lisäksi kun nenä oli pitänyt myös työntää maaliin (pitihän sitä maalia nyt haistella), oli viiksien päät hassusti valkoiset.

Nemo on muutenkin jotenkin tosi kiinnostunut maalista ja teipistä. Meidän oma pikku imppaaja :)
Kaipa niissä on jotain sellaista hajua, joka Nemoa kiinnostaa. Teippiä on kiva tassutella, kun se jää tassuihin ja nenään kiinni. Mutta tietysti vastuuntuntoisina vanhempina pyrimme pitämään Nemon poissa maalien ja teippien lähettyviltä :)