Trapetsitaiteilua

Nemo on oppinut hyppäämään ikkunanpokalle. Aikamoista taiteilua ja tasapainoa vaativaa hommaa. Ylhäältä on ilmeisen mukavaa katsella maisemia. Ensimmäisen kerran jälkeen Nemo muisti tuon kivan paikan, mutta ei tajunnut, että ei sinne voi hypätä ellei ikkuna ole auki. Joten Nemo yritti hypätä kiinni olevan ikkunan päälle. No, eihän se hyvin päättynyt vaan alas tultiin aika ryminällä.

Mutta kun kaikki kiinnostaa, niin muutamat epäonnistumiset eivät paljon haittaa. Mistähän kissat oikein löytävät tuon kiinnostumisen ihan kaikkeen?

Söpöläinen lämpöpatterilla

Nemo makaa monesti iltaisin sohvan vierellä, wlanin päällä. Se on lämmin, joten siihen on kiva asettaa tassut ja tuijottaa suloisesti meitä ihmisiä. Nemo on saanut uuden lempinimen "Söpöläinen".

Ja kaiken söpöläisyys- ja lässytysmeiningin (niin, aivan kuin vauvalle puhuisi. Mikä siinäkin oikein on?) lisäksi meillä on alettu miettimään toista kissaa leikkikaveriksi Nemolle. Ei meistä todellakaan pitänyt tulla näin kissaihmisiä, mutta näköjään tuollainen karvakasa saa mielen muuttumaan. Olisi myös ihan mielenkiintoista tietää, miten Nemo pärjäisi näyttelyissä, koska se on ainakin ihmistensä mielestä maailman kaunein kissa :) Mutta jospa ei nyt kuitenkaan...

Hampaat irvessä

Käytöstä poistetusta lehtikorista on tullut kiva leikkipaikka. Ensin koria on kiva vähän pureskella, jotta siitä saa palasia irti. Sitten palasilla tietysti leikitään ja koria löytyykin vähän ympäri asuntoa. Lopuksi on hyvä mennä istumaan korin sisälle ja vaania sieltä saalista.

Toinen mukava viimeaikainen lelu on uusi nauhaviuhka, jolla leikitään ihan hampaat irvessä. Meillä ei viuhkoja jätetä esille silloin, kun me ihmiset olemme poissa, koska olen huomannut, että viuhka suussa on kiva juosta ympäri kotia ja monesti viuhka iskeytyy vaarallisen näköisesti seinään. Ja viuhka on pian Nemon kurkussa, jos sen kanssa ei ole varovainen. Nauhaviuhkaa Nemo tykkää juoksun lisäksi pureskella ja siitä lähtee aika isoja paloja. Kyllä kai materiaali on turvallista, mutta jotenkin värjätty ja kuolainen nauha ei tunnu hyvältä. Jonnekin ne palaset kuitenkin aina katoaa ja epäilenpä, että Nemon suuhun.

Virallinen Euroviisutuomari

Katsottiin eilen Euroviisuja ihan koko perheen voimin. Musiikkiohjelmat täytyy kuunnella isoista stereoiden kaiuttimista, kun ei tuo televisio toista ääniä niin hyvin. Nemo ei ole tainnut aikaisemmin kuullakaan mitään isoista kaiuttimista ja jymisevä bassoääni yllätti niin, että piti oikein hypätä kaiuttimen päälle ja tassulla taputtaa mustaa oudosti värisevää kohtaa.

Suurimman osan ajasta Nemo vaan nukkui, ei nuo Euroviisut kai ole se lempiohjelma, mutta jossakin vaiheessa Nemo heräsi ja näytti selkeästi vähän epäilevältä. "Meinaako Norja viedä voiton? Mitä, jääkö Suomi viimeiseksi?" Piti ihan turvautua isojen ihmisten läheisyyteen ja kurkkia välillä jalkojen takaa ja pitää kädestä kiinni.

Kotikatsomon suosikki oli Islanti. Todella kaunis balladi ja laulajana niin kauniisti ja puhtaasti laulava nuori tyttö. Onneksi Yohanna tuli toiseksi ja kruunasi Pohjoismaiden kaksoisvoiton.

Korkealle kurkotan

Nemo on pitänyt hieman hiljaiseloa blogin suhteen. Muun suhteen onkin sitten kyllä pidetty ihan normaalia menoa. Nemosta on tullut kovin vaativainen, koko ajan on jotain juttelemisen aihetta. Eteisen kaapin oven edessä istutaan ja mautaaan useasti. Nemo tietää, että kaapissa on kaikki kivat huiskat, joten kun parkkeeraa sen eteen ja pitää tarpeeksi pitkän puhuttelun meille ihmisille, niin pian on leikkiä tiedossa.

Nemo osaa myös piiloutua yllättävän hyvin. Yhtenä iltana kuului kovaa maukunaa ja minä tietysti heti katsomaan, että mikäs nyt on juttelun aiheena. En nähnyt Nemoa missään. Huutelin toista moneen kertaan, mutta ei. Kunnes tajusin katsoa ylöspäin. Siellähän se söpöläinen istui hattuhyllyllä ja tuijotti isoilla pyöreillä silmillään, ja antoi selkeästi ymmärtää, että "nyt tuo ihminen on kyllä ihan hölmö, kun ei mua täältä ylhäältä huomannut".

Hattuhylly on kiva kiipeilypaikka ja siellä käydään niin usein, että pitää varmaan kohta tehdä Nemolle joku ihan oikea kiipeilypaikka korkealle katonrajaan. Parvihan meillä on, mutta sieltä alas tuleminen on vaikeaa, kun portaat on niin superjyrkät, että Nemo ei sinne kovin usein kiipeä. Se, miten hattuhyllylle mennään, ei tietysti meitä ihmisiä oikein miellytä, koska vaatteita pitkinhän sinne kiivetään.

Korkeat paikat voivat olla myös vaarallisia. Todistin aika pelottavaa hetkeä, kun Nemo päätti jostain syystä yrittää kiivetä hattuhyllyn vieressä olevan sähkökaapin päälle. Jotenkin kaappi saatiin auki, mutta itse kaapin oven päälle hyppääminen epäonnistui ja näin hidastetusti, kuinka Nemo tippuu kohti eteisen lattialle asetettua vinttiin menossa olevaa pikkujakkaraa kohti. Oli niin hilkulla, että Nemo ei tullut kaulalleen terävää reunaa päin. Minä tietysti kauhealla vauhdilla syöksyn ottamaan Nemoa syliin ja tarkistamaan, että kaikki on hyvin. No, Nemo ei ollut moksiskaan, mutta sainpahan taas opetuksen, että meille ihmisille vaarattoman asiat voivat olla aika vaarallisia pienelle kissalle.