Nemo

Päädyimme pitkän mietinnän jälkeen kutsumaan pentua Nemoksi. Nimi tuli mieleen Etsimässä Nemoa -animaatioelokuvasta, jossa Nemo on suloinen ja aina niin utelias pikkukala. Meidän Nemo on kissa, mutta se on niin utelias ihan kaiken suhteen, että sinänsä Nemo sopii tälle vipeltäjälle mainiosti. Katsotaan nyt sitten, oppiiko se tuntemaan nimensä.

Meillä vietetään illat näin...

...istun sohvalla, läppäri sylissä, ja Nemo istuu kiltisti vieressä seuraten hiiren liikkumista tai jotain muuta mystistä. On se hyvä, että Nemo on ymmärtänyt näinkin nopeasti, miten kotona kuuluu illat viettää :)

Silloin kun ei istuta vieressä joko syödään, leikitään tai nukutaan jossain muualla. Kissan elämä on niin helppoa. Tänään Nemo löysi oudon nukkumapaikan, keittiön induktiolieden. Induktioliesi on turvallinen, koska sitä ei saa vahingossa kuumaksi, mutta me ei kuitenkaan ymmärretä, että mitä kivaa on maata lasisella alustalla. Luulis pehmeämpiäkin paikkoja löytyvän.

Sunnuntain kunniaksi keitettiin seitä ja se katosi kyllä huippuvauhtia lautaselta. Eilinen jauheliha ja kana oli myös ilmeisen hyvää. Vettäkin juodaan jo oikein reippaasti.

Leikeistä höyhenviuhkan perässä juoksemista ei ole vielä voittanut mikään muu. Tosin eilen Nemo leikki pitkään taksikuitilla, joka tippui vahingossa lattialle. Se kantoi sitä suussaan, antoi sille vauhtia tassulla ja juoksi sitten perään kuin pikajuna. Halpoja leikkikaluja toisella.

Nemo on todella ihmisrakas. Se ei koskaan pyri pois, kun sen nostaa syliin. Sitä voi silittää milloin vaan mistä vaan ja se vaan kehrää tyytyväisenä. Ja kuten kuvasta näkyy, ei ole väliä, missä asennossa ihminen on, se on vaan niin tyytyväinen ihmisestä hehkuvaan lämpöön.

Mikä pennulle nimeksi?

Pitäisi keksiä nimi pennulle, että ei tarvitsisi aina sanoa "kisu, tuu tänne". Mutta kun ei millään meinaa keksiä kivaa nimeä. Ollaan kahlattu läpi erilaisia kissanimikalentereita ja "2000 cat names" -tyyppisiä nettisivustoja. No, viikonloppuna se keksitään.

Eilen kissa löysi vihdoin kiipeilypuun ja kiipesi ylimmälle tasolla hurjalla vauhdilla. On pienellä karvapallolla kyllä suunnatton määrä voimaa tassuissa. Ja kovin on myös terävät kynnet. Hiukkapikkasen tekis mieli aina kiljahtaa, kun se kiipeä, taas vauhdilla, jalkoja ja selkää pitkin olkapäälle. On kivat naarmut jo nyt jaloissa ja selässä.





























Tietokone kiinnostaa taas tosi kovasti.















Kiinnostus erilaisiin asioihin kasvaa päivä päivältä. Olohuoneen lattiavalaisin on tosi kiinnostava, sitä pitää tuijotella silmät suurina. Pari kertaa on yritetty osua varjostimeen, joten odotamme sitä päivää, kun varjostimessa on kissan mentävä reikä.

Tänään näköjään on opittu, että ei tarvitse mennä läppärin päälle saadakseen huomiota. Voi käpertyä syliin läppärin eteen niin, että pystyn just ja just kirjoittamaan. Mutta parempi tämä kuin istua ihan keskellä näppäimistöä.

Tossa se nukkuu mielestäni vähän hankalassa asennossa, mutta eipä tunnu pentua haittaavan. Taitaa saada kaksinkertaiset lämmöt yhdellä kertaa, läppärin ja ihmisen. Vitsi, että voi joku olla suloinen.

Ruoka maistuu pennulle, kaikki syödään, mitä lautaselle laitetaan. Raksuja se vois syödä enemmänkin, niitä menee aika vähän. Viikonloppuna voitais kokeilla jauhelihaa ja keitettyä seitä, ettei mene vaan purkkiruokailuksi. Pakastin jauhelihaa ennen reissua, joten sitä kyllä löytyy.

Ihan kaikki kiinnostaa

Nyt on jo sen verran päästy tutustumaan uuden kodin nurkkiin, että itku on vähentynyt huomattavasti. Ihan kaikki kiinnostaa ja perässä juostaan tuhatta ja sataa. Joutuu aina välillä olemaan tosi tarkka, ettei vahingossa astu päälle. Pari yötä on nyt kiltisti nukuttu omassa kopassa. Tosin pentu yrittää aina päästä tyynylle omalla herttaisella ininällään säestettynä. Olishan se ihan kiva ottaa viereen, mutta parempi, että kuitenkin oppii vähän rajoja. Noin viiden koppaan siirtämisen jälkeen se aina ymmärtää, että nyt pitää varmaan sitten pysyä siellä. Eilen illalla se jopa meni koppaan ihan oma-alotteisesti, mutta sitten kun ihmeteltiin, että mihin se katosi, pentu kimpaisikin kopasta suoraa tyynylle.

Höyhenviuhka on ihan suurinta huvia. Ei voi ymmärtää, mikä siinä on niin kivaa. Pentu juoksee viuhkan perässä niin lujaa kuin viuhkaa vain heiluttaa. Välillä mennään kuperkeikkaa ja välillä väijytään sohvan takaa niin julmetusti ja sitten tuleekin nopea syöksy kohti höyheniä. On siinä naurussa pitelemistä, kun toinen pyörii vinhaa vauhtia ympäri olohuonetta.

Muutenkin on kyllä tullut naurettua varmaan koko vuoden edestä. Vesi valuu silmistä, kun välillä ei vaan voi olla nauramatta toisen hassuille tempuille.

Töiden teko sohvalla on vaikeutunut huomattavasti. Kun tietokoneen avaa ja hiirtä alkaa liikuttaa, pentu tulee ja istuu suoraan näppäimistön päälle, ruudun eteen. Ilmeisesti läppäristä hehkuu sen verran lämpöä, että siinä on kiva olla. Tee siinä nyt sitten töitä. Lisäksi tassuilla osutaan mitä oudoimpiin näppäinyhdistelmiin ja ruudulla alkaa tapahtua kaikenlaista outoa. Kun pentua yrittää siirtää pois, se palaa samantien takaisin. Tai sitten se menee olkapäälle makaamaan ja tuijottaa ruutua kuin hypnotisoituna. Näkeeköhän se ruudun jotenkin eri tavalla, väreilevänä tai jotain?


Läheisyydestä pentu tuntuu nauttivan tosi kovasti. Nyt kun se uskaltaa jo tulla olohuoneen puolelle, ja välillä jopa sohvalle (en tiedä, mikä sohvassa vielä on vähän outoa), se alkaa kehräämään kovaa. Hassu tapa on tassutella ympäri ihmistä - mahalla, olkapäällä, jaloilla - ja avata ja sulkea tassuja vuorotellen. Kyseisessä rituaalissa menee aina hetki ennen kuin se löytää hyvän paikan ja asettuu siihen kehräämäään, ja nukkumaan.


Eilen kiva leikkipaikka oli myös paperipussi. Kova rapina ja hyörinä ja niin suloinen katse.

Vessakoppi

Tässä se on. Ikean kahdesta laatikosta modattu vessa. Vanerilevylaatikot, jotka ensin maalattiin mustaksi, sitten kiinnitettiin toisiinsa saranoilla ja lopuksi sahattiin kissan mentävä aukko. Sisään vaan muovilaatikko ja johan on kissalla hieno vessa. Ainakin kerran siellä on käyty, joten eiköhän se kelpaa. Vielä pitäisi ruuvit maalata mustaksi. On ainakin omasta mielestä paljon paremman näköinen kuin normi muovihässäkät.

Tutustumista ja itkua

Eilen toimme pennun taksilla kotiin eikä se tietenkään ollut yhtään kivaa. Ahdistavaan koppaan joutuminen kun ei varmaan tuntunut yhtään hyvältä. Hieman siinä itkua päästettiin, mutta yllättävän hyvin matka kuitenkin sujui.

Ohjeiden mukaisesti nostimme kissan ensimmäisenä hiekkalaatikkoon. Toivoimme, että pentu muistaa paikan siitä lähtien.


Ilta oli aikamoista itkua ja mouruamista. Välillä pentu uskalsi tutustua paikkoihin, mutta sängyn alle se juoksi aina piiloon, kun kuului outo ääni tai muuten vain pelotti. Ilmeisesti sängyn alustasta on muodostunut lempipaikka, koska siellä pentu tälläkin hetkellä makoilee.

Yhden onnistumisen tunteen koin, kun istuin sohvalla ja pentu tuli taakseni sohvan nojalle nukkumaan. Siinä se kehräsi tyytyväisenä hetken, kunnes taas ju0ksi kovaa vauhtia sängyn alle. Pientä edistystä koimme myös leikin myötä, kun sulkaviuhka sai pennun leikkimään.


Mutta ilmeisesti (näin analysoimme) pentu jotenkin pelästyi omaa peilikuvaansa, koska yhdessä vaiheessa se tuijotti peilioveamme ja karvat olivat pystyssä kuin siilin piikit. Sen jälkeen se ei oikein uskaltanut tulla makuuhuoneesta olohuoneeseen vaan sen joutui hakemaan syliin sohvalle. Laitoimme peilin eteen ison tyynyn, jotta muita "kissoja" ei näkyisi. Täytyy varmaan hankkia siihen jonkinlainen kissankorkuinen peittävä tarra, jotta peiliä ei tarvitse tulevaisuudessa pelätä.

Illan aikana tuli kyllä muutaman kerran mieleen, että emmekö oikein osaa, mutta ilmeisesti pentu voi itkeä vanhaa kotiaan parista päivästä jopa viikkoon.

Kovasti oli tarkoitus olla päästämättä pentua sänkyyn, mutta sieltähän se itsensä kuitenkin löysi. Ihmisen lämpö on sitten kai niin kivaa. Muutenkin pentu seuraili koko ajan meitä, luultavasti se koki jonkinlaista turvallisuutta tällaisen ison liikkuvan asian vierellä. Yö ei sitten mennyt ihan putkeen, koska aina kun vahingossa avasi silmänsä, pentu tuijotti takaisin ja taputti tassullaan poskeen. "Luulis heräävän pitämään mulle seuraa".

Ruoka ja vesi ei todellakaan maistunut ensimmäisenä iltana eikä yönä. Aamulla sain pennun syömään niin, että istuin sen vieressä, jotta se tuntisi olonsa turvalliseksi. Niin ei kai pidä tehdä, jotta kissa ei totu siihen, mutta raukalla oli varmasti kova nälkä, joten en hennonnut lähteä viereltä pois. Vettä se ei ole vielä juonut, mikä on vähän huolestuttavaa.

Hiekkalaatikolla on käyty kerran. Pianon takana on myös kiva istuskella.

Tänään pentu tuntuu olevan entistä pelokkaampi ja itkuisempi. Voi raukkaa. Toivottavasti se tottuisi pian uuteen kotiin, koska ikävä ei ole ollenkaan kiva tunne.


Päivitys: Noniin, nyt sitä uskallettiin jo tulla syliin kehräämään oikein toden teolla. Mutta makuuhuoneessa pysytään. Ikkunalauta tuntuu oleva myös tosi kiinnostava, siellä on viherkasvi ja lämmin patteri.

Ehkä se tästä. On se niin suloinen.

Tarvikeostoksilla

Yllättävän paljon erilaisia asioita pitää ostella, kun kotiin tulee kissa. Pienestä vessalapiosta kiipeilypuuhun. Lauantaina poikkesimme eläinkauppaan ja mukaan jäi kissanhiekkaa, kissanminttua, ohran siemeniä ja vessalapio. Kynsisakset, harja ja leluja on hankittu jo aikaisemmin. Kasvattajan kehoituksesta ostimme myös lattiaraapimalaudan. Tykkää kuulemma kissat raapia lattialla olevaa lautaa ja samalla säästyy matot.

Lisäksi kaikesta ensimmäisen postauksen angstista huolimatta olemme ostaneet tavallisen kiipeilypuun, koska kävi tuuri ja löysin sellaisen mustalla karvalla. Nyt vaan pitää löytää sille joku suht huomaamaton nurkka. Ei se kuitenkaan niin hieno ole.

The Pet Extraordinarium -verkkokaupasta löysin kivannäköisen kissanpedin ja tällainen sieltä on nyt tulossa. Iglu-mallinen, mutta ihan kivalla kankaalla. Toivottavasti pentukin tykkää.

Vielä pitäisi ostaa vähän kissanruokaa, jotta on sitten heti matkan jälkeen jotain annettavaa. Lähdemme siis viikoksi laskemaan ja kun tulemme lauantaina, haemme pennun heti kotiin. Joten olisi hyvä, että kaikki tarvittava on kunnossa siinä vaiheessa.

Vessa

Vaikka kuinka yritimme, emme onnistuneet löytämään netistä täydellistä kissanvessaa. Oli muutamia tosi hienoja, mutta hinta hipoi sen verran isoja euromääriä, että ei onnaa. Pitää muistaa, että kissa on kuitenkin kissa. Mutta koska haluamme, että kissalla on hyvät oltavat ja samalla kissanvessa on kivannäköinen, päätimme rakentaa sellaisen itse. Tai melkein ainakin.

Idea löytyi Ikea Hacker-sivustolta, jossa on tehty kissanvessa Ikean laatikoista. Joitain modauksia täytyy tehdä. Laatikko maalataan mustaksi ja nuo hopeiset kulmaraudat poistetaan. Niiden tilalle laitetaan sisäpuolelle sopivat kulmaraudat, jotka pitävät laatikon kasassa. Lisäksi aukko tehdään laatikon kapealle sivulle. Kuvia seuraa sitten, kun se saadaan valmiiksi. Onhan tässä viisi iltaa aikaa...

Turhautuneena kissatarvikkeiden ulkonäköön mielessä kävi jo idea, että pitäisikö laittaa pystyyn verkkokauppa, josta saa edullisesti kivannäköisiä tarvikkeita. Mutta toisaalta, kun nykyään asioita saa tilattua melkein mistä päin maailmaa tahansa, niin ehkä ei sittenkään.